Julkinen tieto raavitaan siiloista verkkoon
Kolme työryhmää miettii, miten julkinen informaatio saataisiin kansalle helposti ja keskitetysti. Jonkinlainen verkkopalvelu on luvassa, mutta yksityiskohdat selviävät myöhemmin. Kaksi työryhmää asetti valtiovarainministeriö ja yhden perusti liikenne- ja viestintäministeriö.
Selvitysmies Paul Paukku linjasi viime vuonna:
"Kaikki yhteiskuntaa koskeva viranomaistieto julkaistaan verkossa helposti käytettävässä muodossa: tieto julkaistaan eri viranomaisten toimesta yhtenäisten rajapintojen kautta yksityisyyden suoja säilyttäen, ja tiedot viranomaistietokannoista otetaan käyttöön Google-tyyppisen hakukoneen/karttojen kautta ilmaisena julkisena palveluna".
– Varmaankin jotakin tällaista tarvitaan, neuvotteleva virkamies Jukka Uusitalo valtiovarainministeriöstä asettelee. Hän korostaa, että Paukun selvitys on vain osa nyt alkavan työn perustaa. Ennemminkin taustalla on linked open data -ajattelu – yhdistetty avoin tieto.
Vanha
ongelma
Tietovarantojen hyödynnettävyyden ja yhteiskäytön edistämistä on selvitelty useaan otteeseen viime vuosina, mutta konkreettista valmista ei vielä ole saatu aikaiseksi. Nyt tilanne on kuitenkin jo eri tavalla pakottava. Poliittiset vaikuttajat ovat esimerkiksi vuorollaan mananneet Suomen tietoyhteiskunnan hidasta kehitystä.
– Tavoitteista on nyt on niin voimakas yhteiskunnallinen tilaus ja ylätason yhteisymmärrys, että lähtökohta on tukevampi, työryhmien johtajistoon lukeutuva Uusitalo arvioi.
Kolme
työryhmää
Valtiovarainministeriön asettamat kaksi työryhmää miettivät hinnoittelua ja tekniikkaa. Ensimmäinen hakee tietovarantoja yhtenäisellä hinnoittelulla ja lisenssiehdoilla tarjolle tietojen tarvitsijoille. Toinen työryhmä määrittelee tietovarantojen yhteisiä teknisiä rajapintoja, joilla tiedot voitaisiin hakea koneluettavassa muodossa.
Ryhmät selvittävät myös, tarvitaanko lainsäädäntöön muutoksia. Molempien työryhmien deadline on vuoden 2011 loppu.
Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä arvioi kuluvan vuoden loppuun mennessä, mitkä ovat julkisen tiedon saatavuuden esteet ja miten ne voitaisiin poistaa. Kysymys on esimerkiksi kartoista, säätiedosta, lainsäädännöstä, tilastoista ja erilaisista rekistereistä.
Tietovarannot on tarkoitus avata vaarantamatta tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa. Kansallisen turvallisuuden kannalta keskeisiä tietovarantoja ei avata.
Tutkijat löysivät
Findikaattorin
Aiheeseen liittyen valtioneuvosto iloitsee tuoreen Findikaattori-palvelun suosiosta. Palvelu sisältää noin sata yhteiskunnan kehitystä kuvaavaa indikaattoria, ja käyttäjiä on löytynyt erityisesti tutkimussektorilta ja julkishallinnosta.
Tammikuussa viisi suosituinta indikaattoria olivat bruttokansantuote asukasta kohti, taloudellinen kasvu (BKT), julkinen velka ja alijäämä, energian kulutus sekä väestönmuutokset.






























Kommentit (9)
Pitääkö kansalaisten viellä maksaa että niitä tietoja sitte saisi?
Aivan. Mietitään veronmaksajien omistaman tiedon hinnoittelua.
Taas on perustettu työryhmä pohtimaan byrokratian lisääntymistä. Nyt niitä perustettiin kolme.
Tekstissä puhutaan miettimisestä ja arvioimisesta vuoden 2011 loppuun saakka. Sitten vasta voidaan alkaa suunnittelemaan käytännön toimia.
"Toinen työryhmä määrittelee tietovarantojen yhteisiä teknisiä rajapintoja"
Jos rajapinnat joskus saataisiin lyötyä lukkoon, niin alkaisi vuosikausien ja kymmenien miljoonien eurojen formaattimuutostyöt.
Aika huvittava on "Google-tyyppisen hakukoneen/karttojen" mainitseminen kun Google samaan aikaan tarmokkaasti kerää itse tietoa.
Sir Tim Berners-Lee sai arvovallallaan vauhtia Englannin patavanhoilliseen koneistoon samassa aiheessa. Hänen mieliesimerkkinsä on avoimen datan OpenStreetmap-yhteisö, jolla on jo paremmat kartat kuin Englannin viranomaisilla.
Suomi on palkinnut saman herran Millenium-palkinnolla. Säteilyvaikutus on ilmiselvä. Siksi työryhmien määrässä ei säästellä ja kartat muistetaan mainita usein.
Iloinen yllätys olisi edes julkisen liikenteen aikataulu- ja reittitietojen julkaiseminen käyttökelpoisessa muodossa. Niitä hyödyntäisi moni nettipalvelu ja liikennelaitokset voisivat säästää omissa panostuksissaan.
Tähän jaa silti kaksi ongelmaa. Julkisen tiedon käyttöä rajoittavat immateriaalioikeudet. Saat siis tiedon mutta hyödyntämismahdollisuudet on rajoitettu.
Toinen ongelma on rajapintojen puute. Et voi hakea tietoa itse sopivan rajapinnan kautta, vaan tieto haetaan viranomaisen käytössä olevin keinoin. Jos nämä vviranomaisjärjestelmät on suunniteltu muuhun tarkoitukseen, voi tämä olla tehotonta ja tiedon luovutuskulut kohtuuttomat.
Direktiivin toimeenpano ohjaa Suomessa laki ja asetus, tarkemmat aikataulut voi tarkistaa vaikka täältä:
http://www.paikkatietoikkuna.fi/web/guest/aikataulut
Missään ei mainita Inspire-direktiiviä, joka kattaa lähes kaikki julkispuolen tiedot.
Käynnissä on jo käytännön hankkeita kts.
http://www.paikkatietoikkuna.fi/
Matkoja ja reittejä varten on jo
http://matka.fi
muita ei tarvita.
Googlen hakukoneen saa myös "omaan käyttöön" pikku rahalla eli pyörää ei kannata keksiä uudestaan.
Näin jopa me hämeen hitaat on tehty.
Kyllä, ja ainakin Kuvasto, Kopiosto ja Teosto on ulosmittamassa kansalaisilta rahaa, vaikka eivät ole mitenkään vaikuttaneet tiedon kertymiseen. Se nyt vaan on niin kun maassa on virkakunta, joka on kunnolla voideltu.
http://matka.fi
muita ei tarvita.
Ymmärrän sarkasmin.
Juuri tuolla datalla, jota matka.fi käyttää, voitaisiin tehdä hienoja palveluita.
Valtion laitosten ei itse tarvitse rakentaa kyseisen tyyppisiä palveluita. Riittää, että data pistetään julkisille servereille. Hyödylliset palvelut syntyvät kuin itsestään kun data vapautetaan.