Facebook hyväksyy holokaustin kieltämisen
19
Dallasissa asuva asianajaja Brian Cuban on CNN:n mukaan jo viime vuodesta yrittänyt kitkeä holokaustin kieltäjät Facebookista. Asian ytimessä on Holocaust Denial -ryhmä, joka pyrkii kiistämään tai minimoimaan massamurhaa, jossa miljoonat ihmiset kuolivat natsien vainoissa.
Facebook myöntää aiheen olevan vaikea, mutta korostaa, ettei ryhmiä poisteta vain siksi, että ne ovat kyseenalaisia tai loukkaavia. Palvelu tahtoo olla paikka, missä ihmiset voivat keskustella mistä tahansa, jopa ristiriitaisista aiheista.
Mutta esimerkiksi TechCrunchin Michael Arrington korostaa (varoitus: jutussa on raakaa kuvamateriaalia), että keskustelun taso on ainakin poimituissa tapauksissa puhdasta rasismia.
Samalle Facebookille kuvat rintaruokinnasta ovat liikaa.
Kommentit (19)
Tai sitten ihmiset ovat vain tyhmiä.
periaate toimii hyvin tieteen ja tutkimuksen puolella, miksei holokaustiasiassakin?
Kai ihminen saa olla asiasta mitä mieltä haluaa eikä sitä pitäisi voida kriminalisoida? Lisäksi aiheesta kuin aiheesta pitäisi pystyä keskustelemaan niiden oikeilla nimillä. Olikos se niin että vapaus on sitä että voi sanoa että 2+2=4 ja niin edelleen?
Toivottavasti ei ihan niin kauaa. Asia josta ei voi keskustella on tieteellisestikin hyvin outo asia. Myös tämä asia tulisi voida tutkia puolueettomasti ja kiihkottomasti. Holokausti on osa toisen maailmansodan jälkeistä viestintää, josta on jo kiistatta esitetty sodan hävinneelle osapuolelle syyksi paljon sellaista, mihin se ei ole syyllistynyt.
Monta asiaa on jo nyt toisin kuin aikoinaan väitettiin. Esimeriksi se että Saksalaiset eivät murhanneet Katyinin metsään Puolalaisia vaan Neuvostoliittolaiset.
50 vuotta sodan päättymisestä on mielestäni jo riittävä aika siihen että näitä asioita tulisi voida käsitellä tieteellisesti pätevän historiantutkimuksen kautta, eikä pelkästään sodan hävineen maan demonisoinnin kautta. Voi olla toki että kaikki on tapahtunut niin kuin on väitetty tapahtuneen, mutta asiaa ei ole itse asiassa koskaan tietellisesti pätevän historiankirjoituksen kautta tutkittu.
Asiassa on monella niiin paljon kiinni, että tutkimus yritetään edelleen estää. Se mikä tässä on arveluttavaa on se miksi tutkimus ja edes asiasta keskustelu halutaan estää. Tällöin väistämättä syntyy erilaisia mielkuvia siitä miksi avointa tutkimusta ei haluta sallia, ellei asiassa ole pelkoa siitä mitä riippumaton tutkimus saattaisi paljastaa.
50 vuotta on riittävä aika avoimen tutkimuksen käynnistämiseksi. Itsekin haluaisin tietää mikä on totuus, koska suomenkaan osalta sotalyyllisyysoikeudenkäynnit eivät olleet oikeudenmukaisia saatika riippumattomia kuten omakohtaisesti oman maamme sodanjälkeisestä historiasta tiedämme.