Opetusministeriön mukaan tavoitteena on turvata kattavasti kansallisen henkisen perinnön säilyminen keskeisillä joukkoviestinnän alueilla. Hallitus päätti lakiesityksen sisällöstä tänään torstaina, ja presidentti Tarja Halonen antanee esityksen eduskunnalle vielä tämän päivän aikana.

Verkkoaineistoa valikoidusti

Järjestelmän piiriin tulevat niin tallenteina levitettävät aineistot ja tietoverkoissa yleisön saataville saatetut aineistot kuin radio- ja televisio-ohjelmistot. Perinteisen painetun vapaakappaleaineiston osalta esitys merkitsee kevennystä nykyiseen luovutusvelvollisuuteen.

Suomessa yleisön saataville tarkoitetut verkkoaineistot hakisi ja tallentaisi Kansalliskirjasto, mutta kirjaston lakimies Pekka Heikkinen korostaa, ettei tietenkään kaikkea aineistoa kerätä. Verkosta poimitaan aineistoa "edustava otos", mutta kuka tekee päätökset?

- Meillä on ollut työryhmä miettimässä linjanvetoja, ja ajatuksena on, että muutaman vuoden kuluessa luotaisiin neuvottelukunta, jossa olisi muun muassa tutkijoita sekä laajempi yhteiskunnallinen edustus keruulinjoja vetämässä, Heikkinen kertoo.

Verkkoaineiston julkaisijalla olisi velvollisuus mahdollistaa aineiston haku ja tallentaminen tai luovuttaa aineisto Kansalliskirjastolle, jos aineiston ohjelmallinen haku ei olisi mahdollista.

Kansalliskirjasto sai jo vuoden 2006 tekijänoikeuslain uudistuksen tiimoilta oikeuden kerätä aineistoa avoimista tietoverkoista tekijänoikeuden estämättä. Tallentamista on siis jo kokeiltu, mutta uuden lain myötä oikeus muuttuisi velvoitteeksi.

- Otamme lain ilolla vastaan, ja olemme valmistautuneet tähän jo pitkään, Heikkinen sanoo.

Tiedostomuodot mietityttävät

Painotuotteista tulisi niiden valmistajan luovuttaa Kansalliskirjastolle pääsääntöisesti kuusi kappaletta, jotka jaetaan säilytettäviksi vapaakappalekirjastoihin. Sanomalehdistä tulisi luovuttaa yksi kappale, pienpainatteista ja elokuvatallenteista kaksi kappaletta ja muista tallenteista yksi kappale.

Televisio- ja radio-ohjelmistot tallentaisi Suomen elokuva-arkistosta muodostettava Kansallinen audiovisuaalinen arkisto.

Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä sisältää lisäksi säännökset muun muassa luovutettavaa aineistoa koskevista teknisistä vaatimuksista. Verkkoaineistojen kohdalla miettii pakostikin esimerkiksi tallennuksessa käytettäviä tiedostomuotoja. Kuka tietää, mitä tiedostoja pystytään avaamaan, jos ensimmäistäkään, esimerkiksi vuonna 2107?

Pääsuunnittelija Esa-Pekka Keskitalo Kansalliskirjastosta kertoo, että lähtökohtaisesti digitaalinen aineisto säilötään siinä muodossa, missä se alun perin on julkaistu. Eli tavallisen verkkosivun tapauksessa html-tiedostona.

Hyvä analogia löytyy nykyisestä tavasta digitoida vanhoja paperisia asiakirjoja. Verkkoaineiston kohdalla kyseeseen voi joskus tulla digitaalisen aineiston muuntaminen sellaiseen muotoon, jota sen aikaiset tietokoneet ymmärtävät, Keskitalo hahmottaa.

Ensiksi verkosta säilötään lähinnä kirjan muotoisia julkaisuja, esimerkiksi ITviikon kaltaiset uutissivut tulevat kyseeseen vasta myöhemmin.

- Vähitellen ryhdytään valmistelemaan myös salasanojen takana olevien aineistojen keräämistä, Keskitalo viitoittaa tulevaisuuden aikeita.

Voimaan ehkä jo vuoden vaihteessa

Esitys liittyy valtion vuoden 2008 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan jo vuoden vaihteessa.

Muun muassa Saksassa, Tanskassa, Islannissa ja Norjassa kulttuuriperinnön keruu on jo aiemmin ulotettu verkkoaineistoihin.