Toivoisinpa, etteivät nämä mainostaisi itseään tietotekniikan tai tietojenkäsittelyn ammattilaisena, koska he eivät sitä ole. Sinänsä erittäin sääli, että kohdennetaan osaamista tuotelähtöiseen osaamiseen, koska siitä ei ole juurikaan muuta hyötyä niin kauan aikaa kuin tuotteen elinkaari ja suhde valmistajaa antaa myöten.

Ikävä kyllä nämä varmaankin tulevat itseään tituleeraamaan tietojenkäsittelyn ammattilaisina vaikka jo tuo artikkeli kertoo mikä on tosiasia:

"Gold Certified Partner -taso on Microsoftin kumppaniohjelmassa korkein mahdollinen taso."

"Microsoft Certified Professional -sertifiointitesteillä."

"ESC Finland tarjoaa tukea Microsoftin tuotteille"

On kyllä uskomatonta että Suomessa vieläkin noin kiherretään yhden valmistajan tuotteiden ympärillä näinkin kovalla opintotasolla.

Turun Ammattikorkeakoulun kaverit ovat innostuneet kehittelemään opintojen ohessa käytännönläheisesti ohjelmistotukikeskusta, joka on kyllä verrattain mainio juttu itse puhtaana ajatuksena. Hienoa, että on motivaatiota sekä innostusta järjestää organisoitua toimintaa, josta saadaan kehiteltyä pontta tulevaisuuden työuralle. Mutta ilmeisesti saatan olla tahattomasti ilonpilaaja, kun näen siinä taas vaihteeksi nipun ongelmia. En varmaankaan vähiten siltä osin, että taas jälleen kerran annetaan perusteetonta etua ja pedataan kilpailullista etulyöntiasetelmaa vain yhden toimittajan tuotteille.

Kun koulussa opetetaan tietotekniikkaa ja tietojenkäsittelyä, niin silloin sieltä ei kai pitäisi tulla pelkästään tuotekohtaisia, yhden vaihtoehdon osaajia? Toivoisinpa, etteivät nämä Turun AMK:n opiskelijat mainostaisi itseään tietotekniikan tai tietojenkäsittelyn ammattilaisena, koska he eivät sitä ole. Microsoft -tuotteiden asiantuntemusta voi löytyä, mutta se onkin kokonaan toinen juttu.

Minusta on sinänsä hieman ihmeellistä, että oppilaitoksen puolesta tuetaan tuote-/ ja valmistajalähtöistä osaamisen kehittämistä ilman, että huomioitaisiin tässä yhteydessä mitään muita vaihtoehtoja. Sinänsä erittäin sääli, että kohdennetaan osaamista tuote- ja valmistajalähtöisesti, koska siitä ei ole juurikaan muuta hyötyä niin kauan aikaa kuin tuotteen elinkaari ja suhde valmistajaan antaa myöten. Kysyisinkin, että mitä arvoa tuo kouluttaa pelkästään tiettyyn valmistajaan sidottua osaamista ja asiantuntemusta?

Lienee myös perusteltua kysyä sitä, miksi kouluissa kasvatetaan Windows-robotteja, jotka eivät pysty mitä suurimmalla todennäköisyydellä suunnittelemaan mitään muita järjestelmiä kuin yhden valmistajan tuotteisiin perustuvia vaihtoehtoja? Kun nämä kaverit siirtyvät työelämään tekemään esimerkiksi julkisen sektorin hankintoja, niin kuinka todennäköistä on että huomioidaan tasapuolisesti eri vaihtoehtoja? Sen sijaan että keskityttäisiin hankinnan kannalta tuleviin oleellisiin pitkäaikaisvaikutuksiin (joita ovat esimerkiksi TCO, Vendor Lock In, ROI), mietitäänkin vain pelkästään teknologisia ratkaisuja sekä näennäistä yhteensopivuutta olemassa olevan arkkitehtuurin kanssa. Näennäistä Windows maailmassa siksi, että mikään ei takaa toimivuutta ja yhteensopivuutta arkkitehtuuriratkaisussa. Esimerkkinä olkoon vaikkapa XP:n service pack 2 -ongelmat ja XP-Vista probleemat. Luottamusta ei myöskään herätä Officen tiedostoformaattien yhteensopimattomat tiedostot, jotka ovat yhteensopimattomia jopa Microsoftin omien tuotteiden kanssa. Ehkä meni jo liikaa yksityiskohtiin, mutta pari käytännön esimerkkiä valaisevat väitettäni vähän paremmin.

Tarkastelisin mieluusti hieman teoreettisesti asiaan liittyvää filosofiaa sekä taustoja välinekohtaisesta tietojenkäsittelystä. Tiedon tuottamiseen ja sen esittämiseen pitäisi olla mahdollisimman monia keinoja. Kynnys näihin asioihin pitäisi olla mahdollisimman matala, että jokaisella on mahdollisuus tehdä tätä ilman mitään välineistä riippuvaa rajoitetta. Tästä esimerkkinä toimivat vaikkapa perinteinen kynä ja sille jokin alusta (esim. paperi) tiedon kirjaamista varten. Molemmat toteuttavat alhaisen kynnyksen ehdot tietojen tuottamiselle, esittämiselle ja muokkaamiselle. Mitään rajoitteita ei käytännössä ole olemassa, välineiden puolesta ne ovat keskenään yhteensopivia ympäri maailman. Kiitos sen, tuntemamme yhteiskunta on saanut ilman keinotekoisia rajoituksia kirjoittaa, lukea ja tehdä alkeellista tietojenkäsittelyä. Tämä on taannut tiedon vapaan ja esteettömän leviämisen kautta vuosituhansien.

Mutta entä sitten tulevaisuudessa? Täyttyvätkö nämä ehdot enää silloin kun puhutaan sähköisestä tietojen käsittelystä, jossa ollaan jo nyt ja jota tehdään enemmän koko ajan. Eivätkö samat lait pitäisi päteä myös sähköisessä muodossa kuin manuaalisessa tietojen käsittelyssä? Eikö kaikille ole hyötyä siitä, että myös sähköisten tietojen tuottaminen, esittäminen ja muokkaaminen on mahdollisimman helppoa ja kynnys on matala? Mitä hyötyä siitä on, että käsittelemämme tieto ja esityskerros ei ole enää riippumatonta, koska niihin luodaan keinotekoisia esteitä suljettujen formaattien muodoissa sekä tiedon kirjaukseen käytettävien välineiden rajoituksien osalta?

Henkilökohtaisesti, jos sillä on nyt mitään merkitystä, olen sitä mieltä että koululaitoksemme yleisesti keskittyy vääriin asioihin. Esittämäni teorian pohjalta voisin perustella, että koulumme tukevat mallia, joka asettaa rajoitteita informaation jakamiseen ja tietämyksen levittämiseen. Turun Ammattikorkeakoulu edistää mallissaan sähköistä tietojenkäsittelyä keskittymällä vain yhteen, mahdollisimman korkeat rajoitukset omaavaan toimittajaan ja sen tuotteisiin.

Oppilaitokset toimivat itse tiedon levittäjänä ja sitä kautta saatavan osaamisen edistäjinä. Mutta miksi keskittyä malleihin, jotka asettavat esteitä ja velvoitteita tiedon saamiseksi, joita Microsoftin tuotteet tekevät tehokkaasti käytännössä monopolin voimalla lisenssikäytäntöineen ja esteellisine tiedostoformaatteineen?

Kukaan ei voi sille mitään. Enää.
Käyttäkäämme sitä viisaasti.

...ja samaan aikaan Unix maailma potee suurta pulaa osaajista!!!