Ruotsi hyväksyi kesäkuussa pitkään kiistellyn signaalitiedustelulain.

Laki antaa ruotsalaisviranomaisille mahdollisuuden seurata kaikkea maan rajat ylittävää puhelu- ja tietoliikennettä reaaliaikaisesti.

Sanomalehti Svenska Dagbladetin mukaan ruotsalaisviranomaisten harjoittaman signaalitiedustelun tärkein kohde on Venäjä. Lehden mukaan venäläisestä tietoliikenteestä jopa 80 prosenttia kulkee Ruotsin kautta.

Mahdollista
mutta kallista

Signaalitiedustelulaki on saanut venäläiset takajaloilleen.

Sanomalehti RBK:n mukaan venäläisoperaattorit näkevät ruotsalaislaissa yritysvakoilun piirteitä. Teleyhtiö Rostelekomin Ivan Kimin mukaan venäläiset voivat kuitenkin halutessaan kiertää Ruotsin kokonaan.

Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusjohtaja Hannu H. Kari pitää ruotsalaislehden arviota maan kautta kulkevan venäläisliikenteen määrästä uskottavana. Todellisuudessa määrä voi olla jopa suurempi.

Karin mukaan venäläiset voivat teoriassa kiertää Ruotsin kokonaan, jos maan harjoittama signaalitiedustelu koetaan riittävän suureksi uhaksi.

Liikenteen ohjaaminen esimerkiksi Siperian kautta ei olisi mahdotonta. Esimerkiksi Japani olisi hyvä etappi eteenpäin.

Kulku Japanin kautta kävisi kuitenkin kalliiksi. Se vaatisi kuidun upottamista Siperian ikiroutaan tuhansien kilometrien matkalta.

– Kun Venäjän perusteollisuus ja infrastruktuuri sijaitsee länsiosissa, tietoliikenteen viemisessä esimerkiksi Siperian kautta ei ole mitään järkeä.

Kari ei usko, että venäläiset haluavat välittää tietoliikennettään Kiinan, entisten neuvostotasavaltojen, Valko-Venäjän tai Baltian maiden kautta.

Pohjoismaihin verrattuna ne eivät tarjoa venäläiselle tietoliikenteelle yhtä stabiileja, kriisivapaita ja  neutraaleita olosuhteita.

Merikaapeliyhteys Britanniaan on mahdollinen. Se pitäisi rakentaa Murmanskin kautta, joten lysti ei tulisi halvaksi.

Yksi vaihtoehto voisi löytyä Itämeren kaasuputkihankkeesta. Samalla vaivalla kaasuputken kylkeen voisi laittaa nipun valokuitua, ja ohjata venäläisen liikenteen Saksan kautta maailmalle.

– Tästä ei julkisuudessa ole puhuttu mitään, mutta ihmettelen, jos tätä ei samalla suunniteltaisi, Kari sanoo.

Kiinnostaako TeliaSonera
venäläisiä?

Tilannetta mutkistaa se, että suuri osa venäläisestä tietoliikenteestä kulkee yhden teleoperaattorin kaapeleissa.

Ruotsin ja Suomen valtion kontrolloimalla TeliaSoneralla on nopeat yhteydet kaikkiin Pohjoismaihin ja Venäjälle.

– Äkkiä mietittynä mieleen nousee kysymys, että olisiko joku venäläinen taho kiinnostunut ostamaan TeliaSoneran, Kari kysyy.

Kari pitää mahdollisena, että venäläiset yhtiöt ja niitä lähellä olevat tahot ovat kiinnostuneita TeliaSoneran ostamisesta.

– Se ei tietenkään poistaisi signaalitiedustelulakia, mutta monimutkaistaisi tilannetta.

Suomen kannalta ajateltuna TeliaSoneran siirtyminen ulkomaiseen omistukseen saattaisi uhata Karin mukaan infrastruktuuria.

– Ulkomainen omistaja voi periaatteessa olla ihan hyvätahtoinen ja kaikin puolin kunnollinen. Mutta jos yritys toimii puhtaasti globaalien intressien mukaan, yhtiöllä ei välttämättä ole kiinnostusta suomalaisen infrastruktuurin parantamiseen. Puhumattakaan, että se olisi kiinnostunut varmistamaan järjestelmän toiminnan myös kriisitilanteissa.