ESAn veden kiertoa avaruudesta mittaava SMOS (Soil Moisture and Ocean Salinity) selvittää maaperän vesipitoisuutta ja merien suolaisuutta co2-mittausten sijaan.

Satelliitti täydentää kansainvälistä tutkimustyötä, johon lukeutuu erilaisia avaruuden mittalaitteita. Yksi palanen menetettiin, kun Yhdysvaltain OCO-satelliitti tuhoutui aikaisemmin tänä vuonna. Sitä pidettiin pahana iskuna ilmastotutkimukselle.

Smos sisältää suomalaista osaamista. Esimerkiksi toiminnan kannalta kriittiset 69 pientä antennivastaanotinta eli radiometriä ovat uutta teknologiaa ja ne perustuvat Teknillisen korkeakoulun kehitystyöhön.

Ilman pikkuantenneja mikroaaltosäteilyä olisi Tekesin mukaan jouduttu mittaamaan lähes kymmenmetrisellä ja käännettävällä lautasantennilla. Pikkuantennien ansiosta ESAn ehdotus valittiin teknologisesti järkevämpänä ohi Yhdysvaltain avaruushallinto Nasan esityksen, jossa vielä luotettiin isoon antenniin.

Hyvä
vuosi

Suomalainen DA-Design on toimittanut Smosiin kalibrointijärjestelmät, joiden avulla satelliitin monien antennien keräämä tieto muunnetaan vertailukelpoiseksi. Insinööritoimisto Toikka puolestaan osallistui satelliitin kalibrointiin käytettävän tarkan kohinainjektioradiometrin suunnitteluun, rakentamiseen ja testaukseen.

Satelliitin sisäisessä tiedonsiirrossa käytetään ensimmäistä kertaa lasereihin perustuvaa optista tiedonsiirtojärjestelmää, jota on ollut toimittamassa suomalainen Modulight yhdessä sveitsiläisten kanssa.

– Ilman suomalaista radiotekniikan osaamista SMOS-satelliittia ei olisi voitu rakentaa, sanoo teknologiajohtaja Kimmo Kanto Tekesistä tiedotteessa.

Suomalaisilla on ollut hyvä vuosi avaruusteknologiassa. Niin Goce-satelliitissa kuin Herschel- ja Planck-teleskoopeissakin on ollut tärkeitä suomalaiskomponentteja. DA-Design esimerkiksi vastasi Planckin radiovastaanottimesta.

Kotimaisen avaruusteollisuuden kannalta keskeinen haaste jatkossa on, miten suomalaiset pääsevät mukaan operatiivisiin sarjatuotantosatelliitteihin, kuten Galileo-paikannussatelliitteihin.