Yhdysvaltalaiset ja Suomenkin televisiossa tiuhaan esitetyt hittisarjat ovat muovanneet paitsi kansalaisten, myös lainvalvojien ja oikeusviranomaisten käsityksiä työn sisällöstä, tutkimusmenetelmistä ja -välineistä sekä teknisen rikostutkinnan mahdollisuuksista rikosten selvittämisessä, poliisi katsoo.

Helsingin poliisin teknisen rikostutkinnan yksikön johtaja, ylikomisario Antti Leppilahti kertoo tutkijoiden joutuvan toistuvasti vastaamaan kysymykseen, onko jokin tietty tv-sarjassa käytetty tutkimusmenetelmä totta.

- Televisiosarja perustuu monilta osin todellisuuteen. Esimerkiksi rikospaikkatutkinta itsessään on rikostutkinnan perustyötä. Samaten sarjassa voidaan tunnistaa samoja tutkimusalueita, joita todellisuudessakin esiintyy, esimerkiksi sormenjälki-, dna-, jalkineenjälki-, kuitu-, karva-, ase- ja pienhiukkastutkimukset. Totta on myös monien teknisten laitteiden käyttö, vaikkapa forensisten valolähteiden käyttö näytteiden etsinnässä ja tutkinnassa, Leppilahti kertoo tiedotteessa.

Tarua sen sijaan on sarjan luoma mielikuva työn helppoudesta ja nopeudesta. Näytteiden etsintä ja taltiointi rikospaikalta, jatkotutkimukset, analysoinnit ja tulosten saaminen eivät todellisuudessa tapahdu salamannopeasti kuten tv-sarjassa.

- Sarjassa teknisten tutkijoiden työhön liittyy myös epäiltyjen kiinniotto, puhutus ja kuulustelu. Todellisuudessa tekninen rikostutkinta on erotettu taktisesta tutkinnasta, eivätkä tutkijat käytännössä ole henkilökohtaisesti tekemisissä rikoksesta epäiltyjen kanssa, Leppilahti toteaa.

Toimittajaa on huvittanut C.S.I- sarjojen laboratorioissa käytettävät tietokoneet paikoin veikeine käyttöliittymineen ja sovelluksineen, jotka esimerkiksi tuhlaavat laskentaresursseja näyttääkseen jokaisen rekisteristä löytyvän rikollisen naaman erikseen ruudulla sormenjälkiä vertailtaessa.

Rikospaikalta pian verkkoyhteys
laboratorioon

Tekninen rikostutkinta käynnistyi Suomessa sata vuotta sitten, kun senaatin talousosasto päätti vuoden 1908 joulukuussa ottaa sormenjäljet henkilörekisteröinnin menetelmäksi. Samalla perustettiin Helsingin poliisilaitokselle antropometrinen toimisto, joka alkoi kerätä sormenjälkikokoelmaa rikollisista ja kehittää teknistä rikostutkintaa yleisemmin.

1980-luvulta alkaen tietotekniikan hyödyntämismahdollisuudet ovat jatkuvasti kasvaneet. Nykyisin käytännöllisesti katsoen kaikki tutkimuslaitteet on liitetty tietoverkkoihin, ja pian rikostutkijat voivat olla yhteydessä laboratorioon suoraan rikospaikalta.