Kuluttajavirasto: Varo epäluotettavaa verkkokauppaa
Viraston mukaan yksi hälytysmerkki on se, että yritys ei kerro katuosoitettaan, vaan ainoastaan postilokero- tai internetosoitteen.
Yhteystiedot voi hakea ilmaiseksi esimerkiksi Suomen Asiakastieto Oy:n Aarre-palvelusta. Kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella yrityksiin, jotka eivät kerro niitä oma-aloitteisesti, Kuluttajavirasto selvittää.
Aarre-palvelusta voi maksua vastaan tilata myös yrityksen kaupparekisteritiedot ja talousraportin. Niiden avulla saa tietoa muun muassa yrityksen liikevaihtoluokasta ja mahdollisista maksuhäiriöistä.
Lisätietoja yrityksen toimintatavoista voi Kuluttajaviraston mukaan myös etsiä internetin keskustelupalstoilta. Sieltä voi löytyä muiden kuluttajien kokemuksia yrityksestä ja varoittavia esimerkkejä.
Riskejä voi myös minimoida maksuvaiheessa. Verkkokaupassa turvallisin maksutapa on luottokortti. Ellei kuluttaja saa tilaustaan vaatimuksista huolimatta, hän voi vaatia rahojaan takaisin luottokorttiyhtiöltä.
































Kommentit (9)
Läheskään aina pienillä verkkokaupoilla ei ole kiinteää toimipistettä eikä siten katuosoitettakaan. Yritys on rekisteröity esim. omistajan kotiosoitteella, ja lisäksi on voitu vuokrata varastotila kiinteistöstä, johon asiakkailla ei ole pääsyä. Sekö on Kuluttajaviraston mielestä epäluotettavuuden merkki, että kauppa toimii kustannustehokkaasti ja välttää tarpeettomia kiinteitä kuluja?
Läheskään aina pienillä verkkokaupoilla ei ole kiinteää toimipistettä eikä siten katuosoitettakaan. Yritys on rekisteröity esim. omistajan kotiosoitteella, ja lisäksi on voitu vuokrata varastotila kiinteistöstä, johon asiakkailla ei ole pääsyä. Sekö on Kuluttajaviraston mielestä epäluotettavuuden merkki, että kauppa toimii kustannustehokkaasti ja välttää tarpeettomia kiinteitä kuluja?
Tämä on kyllä harvinaisen totta. On myös paljon kauppoja jotka antavat mahdollisuuden vain tilinsiirtoon, sillä verkkopankki tai luottokorttiyhtiön laskupalvelut ovat suhteellisen kalliita pitää pienemmän luokan yritystoiminnassa.
Läheskään aina pienillä verkkokaupoilla ei ole kiinteää toimipistettä eikä siten katuosoitettakaan. Yritys on rekisteröity esim. omistajan kotiosoitteella, ja lisäksi on voitu vuokrata varastotila kiinteistöstä, johon asiakkailla ei ole pääsyä. Sekö on Kuluttajaviraston mielestä epäluotettavuuden merkki, että kauppa toimii kustannustehokkaasti ja välttää tarpeettomia kiinteitä kuluja?
Jos on rekisteröity omistajan kotiosoitteella, niin silloinhan on osoite. Luotettava kauppias ei häppee laittaa osoitetta.
Itse olen pitänyt kotiosoitetta näkyvillä verkkokaupassa jo kuusi vuotta eikä ovikelloa ole soittanut yksikään asiakas, joten se on turha pelko. Vihaisia asiakkaita ei yhdenkään verkkokaupan pitäisi pelätä. :)
Itse olen pitänyt kotiosoitetta näkyvillä verkkokaupassa jo kuusi vuotta eikä ovikelloa ole soittanut yksikään asiakas, joten se on turha pelko. Vihaisia asiakkaita ei yhdenkään verkkokaupan pitäisi pelätä. :)
Minulla on poikkeuksellinen kokemus. Olen yrittäjänä eräässä suhteellisen hyvää myyntiä tekevässä verkkokaupassa. Osoitetietoni olivat aikoinaan näkyvillä, muttamutta... Mikään ei ole niin nolo tilann kuin se, että kesken vaimon ja meikäläisen pullakahvittelujen ovea pimpottaa asiakas, joka ei halunnut tilata tuotetta netistä.
Nyt tilanne tosin jo naurattaa. :)
Jos yrityksen vastuuhenkilö asuu esimerkiksi ulkomailla, pitäisikö tämä osoite ilmoittaa yrityksen katuosoitteeksi? Ei vaikuta järkevältä.
Kyllä luotettavalla yrityksellä on aina osoite.
Kuluttajan taloudellisen turvallisuuden vuoksi on tärkeää, että hän tietää kenen kanssa
asioi. Mikäli elinkeinonharjoittaja toimii välittäjän asemassa ja myyjänä on toinen elin-
keinonharjoittaja, tulee myös tämä kertoa selvästi, samoin kuin kummankin tahon yh-
teystiedot mahdollisia ongelmatilanteita varten. Kuluttajansuojalain 6:13 §:n mukaan
ennakkotietoina on kerrottava elinkeinonharjoittajan nimi, osoite ja sijaintipaikka
hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä. Tiedot on esitettävä selkeällä ja ymmärret-
tävällä tavalla eli siten, että kuluttaja löytää tiedot vaivatta nettisivuilta. Pelkän postilo-
kero-osoitteen ilmoittaminen ei riitä, sillä laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoami-
sesta (7 §) edellyttää nimenomaan elinkeinonharjoittajan katuosoitteen ilmoittamista.
Tämän lisäksi elinkeinonharjoittajan on kerrottava sähköpostiosoite, puhelinnumero,
se, mihin rekisteriin elinkeinonharjoittaja on merkitty (esim. kaupparekisteri, val-
mismatkaliikerekisteri tms. julkinen rekisteri) sekä kyseisen rekisterin tunniste (esim.
yritys- ja yhteisötunnus, valmismatkaliikerekisterinumero). Mikäli toiminnan harjoit-
taminen edellyttää lupaa tai rekisteröintiä, elinkeinonharjoittajan on kerrottava myös
valvontaviranomaisen yhteystiedot.
Eli jos yrityksen yhteystiedot eivät ole saatavilla verkkokaupan sivuilta, rikotaan lakia.