Viestintäministeri Suvi Lindén ilmoitti aiemmin toukokuussa pidetyssä laajakaistaseminaarissa käynnistäneensä lainsäädäntöhankkeen, jolla laajakaistayhteys otetaan niin kutsutun yleispalveluvelvoitteen piiriin.

Ficomin mukaan nyt käynnistetyn hankkeen ajatus on, että operaattori on velvollinen pyydettäessä toimittamaan asiakkaalleen vähintään 1 Mb/s-laajakaistayhteyden riippumatta siitä, missä asiakas asuu. Nopeuden taso määräytyisi jatkossa yleisimmin käytössä olevan nopeustason mukaisesti.

Lindén on antanut liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikölle Harri Pursiaiselle tehtäväksi selvittää ensi syyskuuhun mennessä vaihtoehtoisia rahoitusmalleja laajakaistayhteyden saamiseksi kaikille kansalaisille.

- Tehtävä ei tule olemaan helppo, sillä kaikissa vaihtoehdoissa on omat ongelmansa. Tällä hetkellä EU:n rakennerahastoista mahdollisesti saatavissa olevien varojen aiempaa tehokkaampi hyödyntäminen lienee eniten kannatusta saanut vaihtoehto, kirjoittaa operaattoreita edustavan FiComin toimitusjohtaja Reijo Svento kannanotossaan tiistaina.

Katetaanko kustannukset
huutokaupalla?

Aiemmasta viestintäpolitiikasta poiketen nyt on myös esitetty vaihtoehto, jossa yleispalveluvelvoitteen kustannukset katettaisiin huutokauppaamalla radiotaajuuksia.

- Huutokauppamallin myötä luovuttaisiin Suomen keskeisestä viestintäpoliittisesta periaatteesta välttää huutokauppoja. Huutokaupassa operaattoreiden radiotaajuuksiin kuluttamat varat vähentäisivät myös palveluiden kehittämiseen käytettäviä investointeja, toteaa Svento.

Keskustelua tullaan Sventon mukaan varmuudella käymään yleispalveluvelvoitteen rahoittamiseksi tarvittavien maksujen oikeudenmukaisesta keräämisestä ja saatujen varojen kohdentamisesta.

- Operaattorit toimivat maantieteellisesti eri alueilla ja jossain määrin erilaisilla liiketoimintamalleilla. Miten varat kyetään keräämään ilman yritysten välisiä kohtuuttomia tulonsiirtoja, vai onko tarkoitus, että sellaisia tehdään?

Svento korostaa, että laajakaistayhteydet maksaa lopulta aina kuluttaja, katettiin yhteyksien rakentamisen kustannukset sitten yleisistä verovaroista, erikseen kerättävistä maksuista, huutokauppavoitoilla tai yleispalvelurahastosta.