Verkkotunnusten rohmuajat yhä ongelma
YK:n alainen World Intellectual Property Organization (Wipo) kertoo valitusten kasvaneen 18 prosenttia viime vuonna ennätykselliseen 2156 kappaleeseen.
Verkkotunnusten hamstrauksella yritetään netota rahaa kauppaamalla niitä tavaramerkin omistajille. Mutta ongelma on monisyisempi koskien kasvavasti myös väärinkirjoitettujen tunnusten rekisteröintiä. Toive on, että netin surffaaja eksyy kirjoitusvirheensä myötä vahingossa väärälle sivulle.
Hämäräveikkojen ahkeruudesta tälläkin areenalla kertoo se, että lääkeyhtiöt olivat runsaimmin valittaneiden joukossa yhdessä pankkialan kanssa.
Koko ilmiö oli jo laantumassa, mutta tapaukset alkoivat taas yleistyä vuodesta 2004 alkaen, Wall Street Journal kirjoittaa.



































Kommentit (7)
Halvimmillaan .com osoitteita olen löytänyt n. 4¬ kappale hintaan, kun tilaa tarpeeksi ison nipun kerrallaan.
Tuo väärinkirjoitusjuttu on kyllä ikävä. Muistan itsekin miten runescapea pelaillessa joskus se runescape.com tuli typotettua runescapecom (ilman pistettä) ja vei pornosivulle. Tuosta voisi saada oikeastikin pahaa aikaiseksi jos tekisi sivun joka näyttää aivan yrityksen sivulta, etenkin pankkien yms. tapauksissa ja tässä on vaikeampi syyttää "mitäs eivät rekisteröineet kaikkia mahdollisia väärinkirjoitustapoja...".
Ongelma ei kuitenkaan ole niinkään tämä. Ei ole kovin järkevää vaatia yrityksiä rekisteröimään kaikkia maailman maatunnuksia heti kun yritys on perustettu. On aika normaalia, että uusia konttoreita perustetaan maa kerrallaan ja tällöin myös rekisteröidään tunnus, jos on tarkoitus tehdä kyseiseen maahan lokalisoitu verkkopalvelu.
Muutenkin toisen toiminimen rekisteröiminen omaksi domainiksi on puolittain kiristystä joka pitäisi kitkeä pois.
Verkkotunnusten hinnat eivät tässä ole mikään merkittävä tekijä, sillä näillä hepuilla on kyllä rahaa, millä leikkiä, korkeat hinnat vain yksinkertaisesti nostavat normaalien pulliaisten kynnystä tunnuksen hankkimiseen, jolloin areenalla olisi yhä vähemmän muita kuin ammattilaisia.
Muutoinkin, niin paljon kuin internetin käyttäjiä maailmassa onkin, lienee vaikea oikeasti puolueettomasti sanoa, että kenellä pitäisi olla oikeus esim. sex.com-tunnukseen - yksinkertaisesti paras tapa on siis se, ensimmäisenä rekisteröinyt saa tunnuksen ja maksaa rahat, eikä siinä sen ihmeellisempiä. Suoranaiset kansainvälisesti tunnettujen yritysten nimet ovat tietysti aina eri asia, tosin yleensä ovat osanneet tunnuksensa hoitaa.
Jos joku tunnuksia haluaa hamstrata, niin ok, kerääväthän ihmiset mitä tahansa muutakin ihmeellistä, joten en näe tässä itse periaatteellista eroa. Tottakai rikollisessa ja huijausmielessä tehtynä asia on aina eri (esim. nämä typo-domainit yms.), mutta kun se ei todellakaan koske kuin jäävuoren huippua.
Kolikon toisena puolena taas asiassa, alalla kohdataan myös päinvastaista ongelmaa, jossa Matti Meikäläinen on rekisteröinyt tunnuksen vaikka vuonna 2000 ja tänä päivänä joku esim. vuonna 2007 kyseisen tunnuksen sanan tavaramerkiksi rekisteröinyt tulee Matilta tätä tunnusta vaatimaan vedoten tavaramerkkiin.
Todellisuudessahan tietenkään Matin ei tarvitse olla huolissaan, mutta tällä ns. Reverse Domain Hijacking -tekniikalla rehellisiltä domain-omistajilta ollaan verkkotunnuksia huijattu oikeustoimilla uhaten, moni tavallinen pulliainen saattaa säikähtää tällaisessa tapauksessa aggressiivista tavaramerkin haltijaa. Voisi sanoa melkein, että vielä pahempia roistoja sitä on löytynyt tavaramerkkien haltijoista ajan saatossa.
Jos jaksaa lukea, niin täälä hiukan taustatietoa termistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Reverse_domain_hijacking
Ihan mielenkiintoista, suosittelen.