<>- Ei meillä ole internet-kahvilaa, mutta tässä lähellä on internet-baari. Internet-baari löytyy, mutta oikea nimitys sille olisi internet-halli. Baariksi kutsuminen liittyy ehkä siihen, että nämä paikat ovat lapsilta kiellettyjä. Jos poliisi tapaa internet-baarista alle 18-vuotiaan, paikalta menee lupa.

Kunmingiläisessä lähes 300-paikkaisessa internet-baarissa ei myydä alkoholijuomia eikä tupakkaa, vaikka jokaisen näytön vieressä on tuhkakuppi ja iltapäivällä tupakansavu täyttää paikan. Muita virvoitusjuomia sen sijaan on kaupan ja niitä näyttää kuluvan. Jollakin pöydällä on kaksi tyhjää puolentoista litran muovipulloa. Takana on ilmeisesti pitkähkö pelisessio.

Henkilökunnan englannin taito on kovin vähäistä, mutta koneen vuokraaminen sujuu silti sutjakkaasti kymmenen yuanin eli noin yhden euron takuumaksua vastaan. Avulias nuori mies jopa käynnistää koneen ja naputtelee kymppiä vastaan annetulla kortilla olevan tunnuksen ja salasanan koneeseen.

200 pelaajaa joka päivä

Henkilökunta kertoo myöhemmin tulkin välityksellä, että vanhaa, betonista pienteollisuushallia muistuttavassa tilassa toimiva internet-baari on yksityisessä omistuksessa oleva bisnes niin kuin muutkin kiinalaiset internet-kahvilat.

Käyttäjiltä peritään kolme yuania eli 30 eurosenttiä tunnilta koneen ja yhteyksien vuokraa. Aamuisin hallissa on hiljaista mutta puoleen päivään mennessä noin neljäsosa 284 paikasta on miehitetty.

Kassanhoitaja sanoo, että iltapäivällä paikassa on keskimäärin parisataa asiakasta. Heistä 90 prosenttia on alle 30-vuotiaita ja sama osuus keskittyy pelkästään pelaamiseen ja chattailyyn.

Kaikki koneet on varustettu yli 20-tuumaisella näytöllä, web-kameralla ja sankakuulokkeilla.

Aamulla nopeat yhteydet

Oman kokemukseni mukaan paikan tietoliikenneyhteydet riittävät loistavasti aamupäivällä, vaikka Suomen yhteydet takkuilevat pahasti. Iltapäivällä myös muut yhteydet hidastuvat jonkin verran.

On vaikea sanoa johtuuko hidastuminen juuri tämän paikan kaistanleveydestä vai onko syynä yleisempi tietoliikenteen ruuhkautuminen.

Kiinan taidon puute on oikea ongelma internetin käytössä. Kone ei suostu ymmärtämään ääkkösiä ja Windowsin säätäminen englanninkieliseksi ei onnistu, kun ei muista ulkoa minkä valikon kautta se tehdään.

Palveluhaluinen nuori mies, joka ilmeisesti on paikan guru, ei omista luuloistaan huolimatta pysty kytkemään kannettavaani ip-osoitteella kiinni 100-megabittiseen verkkoon. Sanomien Citrix-portaali ei suostu avautumaan vaan väittää, että selaimen javan pitää olla kytkettynä päälle. Asetukset näyttävät olevan kunnossa, mutta Citrix ei käynnisty. Sama virheilmoitus tulee myös seuraavan korttelin internet-baarissa.

Onko tämä bisnes? Voiko liiketoiminta olla kannattavaa 30 eurosentin tuntimaksulla?

Internet-hallissa näyttää olevan päivän aikana 5-15 työntekijää. Aamulla porukkaa on paljon kantamassa tyhjiä pulloja isoilla muovitynnyreillä, siivoamassa ja pesemässä ikkunoita. Päivän mittaan asiakkaille kannetaan jatkuvasti lisää teetä, myydään virvokkeita ja annetaan tietoteknistä tukea.

Kiinan palkkatason huomioon ottaen työntekijät saavat ehkä 1 000-2 000 yuania kuussa. Keskimääräinen palkkakustannus kymmeneltä hengeltä olisi ehkä 15 000 yuania kuussa.

Jos lasketaan, että hallissa pelaa 200 asiakasta viisi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa, päästään 60 000 yuanin liikevaihtoon. Palkkojen jälkeen siitä jää siis 45 000 yuania, jolla pitäisi kattaa henkilöstön sivukulut, kiinteistön, koneiden hankinnan ja tietoliikenteen kulut.

Kulurakennetta tuntematta on vaikea sanoa toimiiko tämä yhtälö. Näyttää kuitenkin siltä, että jopa tällä kolmen yuanin tuntimaksulla voi tehdä kannattavaa liiketoimintaa. Samaan viittaa se, että myös naapuripaikassa tuntilaskutus on samaa luokkaa.