Potilastietojärjestelmät saivat satikutia Lääkäripäivillä
19
- Tarkoittaako atk automaattista työmäärän kaksinkertaistamista vai automaattista tietojenkäsittelyä, sisätauteihin erikoistunut osastolääkäri Tinja Lääveri provosoi Neuvova potilaskertomus -osion esityksessään "Mitä kliinikko odottaa sähköiseltä potilasjärjestelmältä".
Helsingin kaupunginsairaaloissa toimiva Lääveri on myös Lääkäriliiton eHealth-valiokunnan puheenjohtaja. Valiokunta on loppusuoralla hankkeessa, jossa on tutkittu noin kymmenen merkittävimmän Suomessa käytössä olevan potilastietojärjestelmän käytettävyyttä lääkärin perustehtävien kannalta.
Pelkästään järjestelmien nopeuden suhteen lääkärin odotukset ovat kovat. Terveyskeskuslääkärillä on työviikon aikana 60-100 vastaaottokäyntiä, 50 potilaan reseptit käsittelyssä ja 40-80 puhelinkontaktia viikossa.
- Jos jokaisiin kontaktiin menee puoli minuuttia, kertyy siitä viikossa tiimalasin tuijottelua 1,5 tuntia eli lääkärin työpanoksesta neljä prosenttia - puolet terveyskeskusten lääkäripulasta, Tinja Lääveri laskee.
Järjestelmien rakenteisuus saa kysymään, hoidetaanko tietoja vai potilasta. Lääkäri joutuu Lääverin mukaan tekemään entistä enemmän erilaisia järjestelmä lomakkeita täyttäessään ennen sihteereille kuulunutta työtä.
- Potilas haluaa lääkärin katsovan häntä silmiin eikä näyttöruutua.
Kovaa kritiikkiä saa myös järjestelmien varsinainen lääketieteellinen toimivuus.
- Periaatteessa tietokone ei tee virheitä - miksi sitä ominaisuutta ei käytetä hyödyksi, Tinja Lääveri kysyy.
Lääkärit kaipaavat hänen mukaansa muun muassa muistutuksia kontrollitutkimuksista, laskureita lääkitysten annosten turvallisuuden arvioimiseksi, varoituksia lääkkeiden yhteisvaikutus- ja allergiavaikutuksista ja lääkärin määräysten perillemenon varmistuksia.
Sairaaloiden kliinikkolääkärit eivät Lääverin mukaan ole järjestelmien ominaisuuksien suunnitteluun juurikaan päässeet vaikuttamaan.
- Tulos on sen mukainen eivätkä lääkärit ole kovin innostuneita järjestelmistä - miksihän?
Tinja Lääveri muistuttaa myös konsulttien mittaustuloksista, joiden mukaan tietokoneet ja potilaskertomusohjelman poikkeuksellisen hyvin osaavalta sairaalaerikoislääkäriltä menee kierroksella potilaiden hoitoon 51 minuuttia ja potilaskertomusohjelman hoitoon sata minuuttia.
Sairaaloissa potilastietojärjestelmien käytettävyys on Lääverin mukaan vuosia jäljessä siitä, mihin perusterveydenhuollon puolella on päästy.
- Toimivatkaan perusterveydenhuollon ohjelmat eivät toimi sairaalaympäristössä, kun niiden logiikka perustuu toiseen toimintaympäristöön.
Kommentit (19)
Lääkärit jne. kuulevat uuden ohjelman tulosta siinä vaiheessa kun ruvetaan kyselemään koska koulutus sopisi. Sitten koulutuksessa lääkärit valittavat, että eihän tässä ole mitään järkeä, miksi tämä toimii näin? Tätä ennen IT-puolen väki, joka joutuu ohjelmiston käyttöä tukemaan, ovat jo muutaman kuukauden kironneet ohjelmiston huonoutta.
Ketju on siis jo heti alkupäästä mätä.
Miksi aina kun ´puhutaan terveydenhoitoalasta niin asiat tuntuvat muuttuvan monimutkaisimmaksi?
Tunnepohjaiset arpomisargumentit ärsyttävät minua kovasti :
"- Potilas haluaa lääkärin katsovan häntä silmiin eikä näyttöruutua."
Lääkäri saa puhuessan katsoa minua vaikka voisilmään jos hoito siitä parenee
Samaa sekoilua AKE:nkin kanssa.
Kun sitten päästään aloittelemaan toteutusta, tulisi mahdollisimman nopeasti esim. kuukaudessa kehittää pilotti- tai prototyyppiversio, jota käyttäjät pääsivät testailemaan. Tästä sitten kehitetään järjestelmää eteenpäin palautteiden ja tarpeiden selvityksen avulla.
Vielä tehdään paljon ummikkona töitä eli järjestelmiä järjestelmän kehittäjille. Toisaalta ongelmana lienee myös se, että julkisen puolen kilpailutuksen takia julkinen organisaatio haluaa kiinteällä hinnalla uuteen järjestelmäänsä suuren määrän kaikkia mahdollisia toiminnallisuuksia, joista oikeasti käytetään ja tarvitaan sitten alle puolta. Tällä kyseinen organisaatio varmistaa sen, ettei projektin aikana tarvitse lisäkustannuksin tehdä erinäisiä toiminnallisuuksia, vaan kaikki kuuluu jo kokonaispakettiin.
Ja jos joku porukka saadaan kerättyä kasaan, niin 80 prossaa paikallaolijoista ei puhu mitään. Ainoastaan selän takana seisomalla ohjelmien käyttöhetkellä saa jotain kommenttia irti.
Tällaisen projektin alussa ei edes puhuttaisi eikä pitäisikään puhua ohjelman tekemisestä mitään, vaan siitä mitä ja miten asioita halutaan tapahtuvan. Siltikään halukkaita ei ole jonoksi asti, ja osallistujat yleensä määrätään mukaan.
Millä motivoida sellaista sakkia?
Tämä kuitenkin sotii aikalailla Toimittajien intressien kanssa jotka haluavat systeemin ulos, käyntiin ja laskutukseen.
Ehkä yksi vaihtoehto olisis palata ikäänkuin taaksepäin ja luoda oma IT osasto joka hoitaisi tätä jatkuvaa kehitystä, ehkä varsin pienellä ryhmälläkin.
Liian usein myös unohdetaan tietojärjestelmistä saatu hyöty.
Liian usein myös unohdetaan tietojärjestelmistä saatu hyöty.
Paljonkos olet noita alan softia ylläpitänyt ja käytellyt? Microsoft Bob on näppärä, joustava, toimiva ja monikäyttöinen hyötyohjelma noihin verrattuna.