Effin mukaan ministerin väite siitä, että ohjelmat olisivat jo kehittyneet käytettävälle tasolle, ei pidä paikkaansa.

Tutkimuksissa on poikkeuksetta todettu, että kaikkea ei-toivottua sisältöä ei pystytä estämään ja toisaalta sensuurin hampaisiin jää runsaasti asiallista sisältöä, Effi sanoo.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa esto-ohjelmien käytöstä kirjastoissa ja kouluissa on käyty useita riitoja oikeudessa ja näiden oikeudenkäyntien loppupäätelmissä esto-ohjelmien toiminta on pääsääntöisesti todettu heikkolaatuiseksi.

Tietokoneelle asennettavat esto-ohjelmat toimivat siten, että ne esimerkiksi estävät joidenkin sivujen avautumisen web-selaimessa. Ohjelmat voivat sisältää netin kautta päivitettävän listan "kielletyistä" sivuista. Ne voivat myös tunnistaa avainsanoja, joiden avulla estettävät sivut tunnistetaan.

Effin hallituksen jäsenen Vili Lehdonvirran mukaan ohjelmien ongelmat johtuvat siitä, että mustat listat sisältävät väistämättä aukkoja ja ohjelmien automatiikka ei ole täydellistä. Lisäksi estolistat voi aina tietyin keinoin kiertää.

- On helpompaa sanoa "törkysivusto" kuin määritellä se. Ensin pitäisi käydä keskustelua siitä, millä perusteilla sisältöä voidaan sensuroida. Sensuroidaanko esimerkiksi mauton ja rasistinen nettisarjakuva, vaikka se ei rikkoisi lakeja? Entä poliittinen pilapiirros, Lehdonvirta kysyy.

Kuusi kriteeriä esto-ohjelmille

Mikäli opetusministeriö kuitenkin päätyy ostamaan esto-ohjelmia, niiden tulisi Effin näkemyksen mukaan täyttää kuusi kriteeriä: ensiksi kaikkien mustien listojen täytyy ehdottomasti olla julkisia. Toiseksi mustille listoille joutumisen perusteiden täytyy olla selkeitä ja julkisia, jotta sivuston ylläpitäjä voi omilla valinnoillaan välttää sensuurin. Mustalle listalle joutuneen sivuston ylläpitäjän on myös pystyttävä kyseenalaistamaan päätös kevyessä hallinnollisessa menettelyssä.

Neljännen kriteerin mukaan esto-ohjelman lähdekoodin oltava nähtävillä julkisesti, jos sen toiminta perustuu mustien listojen sijasta algoritmiin, joka arvioi sivujen haitallisuutta automaattisesti.

Sensuurin perusteita pitää pohtia ennen järjestelmän toteuttamista, vaikka esto-ohjelman toiminta perustuisi automaattiseen arviointiin. Viimeisenä kriteerinä on, että esto-ohjelman tekemä automaattinen arvio sivun haitallisuudesta on pystyttävä tarpeen tullen kyseenalaistamaan ja ohjelmaan on oltava mahdollista lisätä poikkeuksia.

Effin mielestä mediakasvatus, lasten opastaminen Internetin käytössä ja pienten lasten valvonta ovat parempia keinoja lasten internetin käytön haittavaikutusten torjumiseksi. Myös Tanja Karpela korostaa, että vastuu on ennen kaikkea vanhemmilla.