Sananvastuu
12
Vastuuta verkkoviestinnän sisältöjen laillisuusvalvonnasta sovitetaan jälleen teleoperaattoreiden harteille. Turun Sanomien mukaan valtakunnansyyttäjä ja poliisi haluaisivat ulottaa vastuun netin vihapuheista kirjoittajien ja julkaisijoiden lisäksi myös operaattoreille.
Käytännössä teleoperaattoreiden asettaminen vastuuseen välittämiensä viestien laillisuudesta tekisi operaattoreista ennakkosensoreita.
Niiden olisi pakko seurata, millaista aineistoa verkossa liikkuu ja poistaa kaikki laittomaksi arvelemansa sisällöt. Tilanne on sama kuin jos Digita velvoitettaisiin tarkastamaan kaikki tv- ja radio-ohjelmat ennen niiden lähettämistä tai Itella velvoitettaisiin avaamaan ja lukemaan kaikki välittämänsä kirjeet. Työmäärä olisi valtava, ja hinnan maksaisivat kuluttajat.
Syyteriskin välttääkseen teleoperaattorit olisivat sensoreina pikemmin liian tiukkoja kuin lepsuja. Niiden intressissä ei olisi sananvapauden puolustaminen vaan valvonta- ja oikeuskulujen minimointi.
Valvonnan ja valitustien puuttuessa riskinä olisi valvontavaltuuksien käyttäminen myös muun kuin laittomalta vaikuttavan sisällön siivoamiseen pois tietokoneiden ruuduilta. Esimerkiksi joidenkin kotikoneisiin asennettavien suodatinohjelmien on havaittu estävän pääsyn lapsille sopimattomien sivujen lisäksi myös suodatinohjelmia kritisoiville sivuille.
Koska operaattorit eivät ole viranomaisia, niiden päätöksistä sensuroida jokin kuva tai kirjoitus ei voisi valittaa ”ylempään operaattoriasteeseen”. Oikeusturva ja laillisuusvalvonta olisivat tuntemattomia käsitteitä.
Jos yksityistä pysäköinninvalvontaa pidetään perustuslain vastaisena viranomaistehtävän siirtämisenä yksityiselle yritykselle, miten teleoperaattoreiden harjoittama ennakkosensuuri voisi olla perusteltavissa?
Kommentit (12)
Kiinastako moisia idioottimaisuuksia ehdottelevat valtakunnansyyttäjä ja poliisi ovat yhteiskuntaoppinsa opiskelleet???
Sensurointivastuun asettaminen operaattorille vastaa, jos lehtipainot vastuutettaisiin painettavien lehtien sisällöstä. Kirjojen suhteen kirjapaino vastuutettaisiin painettavien kirjojen sisällöstä.
Tai oikeastaan operaattori on postipojan asemassa: vastuutettaisiinko postinkantajat kannettavien lehtien sisällöstä: "kannatte lehdet perille vain siinä tapauksessa, että lehdissä ei ole kyseenalaista aineistoa".
Lehdistön sensuuri poistettiin jo sata vuotta sitten Suomesta päätoimittajainstituutiolla eli vastuuttamalla lehdistö sisällöstään. JSN ja viimekädessä siviilioikeus hoitaa homman, jos päätoimittaja epäonnistuu tehtävässään. Sama periaate on toteutettava myös internetin puitteissa.
Ei ole ongelmatonta, ei: palvelimet ulkomailla, sisällön tuottajat ulkomailla jne jne. Vaan siinäpä se haaste onkin. Globaalin maailman haaste, johon on tehtävä oikeita, kansainvälisiä tekoja. Virkamieshölmöily ei riitä.
Työryhmän jäsenenä voin kertoa, että kyse oli toimittajan väärinymmärryksestä, joka oikaistiin Turun Sanomissa, mutta eihän oikaisu enää ketään kiinnosta.
Ohessa oikaisu-uutinen: http://www.ts.fi/online/mielipiteet/lukijoilta/291561.html
Työryhmämme työn pitäisi olla valmis tämän kuun lopussa ja on sen jälkeen julkinen. Teleoperaattoreille emme ole sälyttämässä vastuuta sähkökauppalain mukaista velvoitetta kummempaa vastuuta. Vaikka pieni teoreettinen mahdollisuus sähkökauppalain mukaan on, käytännössä teleoperaattori ei voi joutua vastuuseen esimerkiksi netin vihapuheista.
Terveisin,
Marko Forss
ylikonstaapeli
www.poliisi.fi/nettipoliisi
Älä nyt viitsi että kansanedustaja pystyy puoluekurista äänestämään toisin!
Mihin olemme menossa? Tuntuu siltä että suuntamme on alaspäin. Nettiä tullaan sensuroimaan jos jonkinlaisen syiden perusteella. Valtio määrittelee sen mikä on laillista mikä ei. Jotenkin tuntuu, että se mitä netti oli jokin aika sitten, on katoamassa.
Korkein oikeuslaitoskin tuntuu "siunaavan" nämä lain rajamailla tapahtuvat toimet (EU-sopimus- rikkomukset, TEOSTO-maksun laajennukset yms).
Lillukanvarsiasiat kyllä kiinnostavat, kun niitä hoidettaessa ei tarvitse talloa kuin veroja (ja em henkilöiden palkkoja) maksavien kansalaisten oikeuksia.
Eikös tämä ole hieman erikoista jos luotetaan siihen että käytäntö on muuta kuin mihin on jätetty mahdollisuus?
Eikös tämä ole hieman erikoista jos luotetaan siihen että käytäntö on muuta kuin mihin on jätetty mahdollisuus?
Ei ole erikoista. Lakiinhan ei pystytä koskaan kirjaamaan joka ikistä "pilkkua" tosielämän eri vaihteluilta varten. Jos riita-asioita tulee, niin sitten asia jätetään tuomioistuimen päätettäväksi ja sinne marssivat sitten eri osapuolten juristit edustamaan asiakkaitaan. Todisteluiden ja näkemysten pohjalta kirjoitettua lakia sitten tulkitaan ja lopullisen tulkinnan mukaisesti annetaan oikeuden päätös kulloisestakin asiasta. Lainvalmistelija on kuullut eri oikeusoppineiden näkemyksiä ja tulkintoja lakiesityksen "kirjaimen" muodosta ja jos lainvalmistelija on päätynyt kantaan, ettei käytännön mahdollisuuksia ole, niin kyllä sellaista on sitten aika hankala edes teoriassa yrittää "haastaa". Yrittää totta kai voi ja saattaa yritys vaikka onnistuakin, mutta reaalisesti yritys on erittäin suurella todennäköisyydellä täysin turha taistelu tuulimyllyjä vastaan.