Ollilan menetetty mahdollisuus
30
Olli-Pekka Kallasvuon mätkintä peittää alleen sen, että Nokian todellinen pomo Kallasvuon aikana on ollut yhtiön hallitusta johtava Jorma Ollila. Nokiassa hallituksen tehtävänä on muun muassa "säännöllisesti arvioida yhtiön strategista suuntaa" ja valvoa "yhtiön toimintoihin liittyvien riskien hallintaa".
Toimitusjohtaja siis toteuttaa hallituksen linjaamaa strategiaa. Liitto Microsoftin kanssa osoittaa, että Nokian strategia oli väärä tai ainakin vanhentunut – silti väärästä suunnasta hinnan maksoi Kallasvuo.
Viimeaikaiset tapahtumat pistävät kysymään, ovatko Ollila ja muu hallitus olleet tehtäviensä tasalla.
Jonkinlainen vastaus tähän avoimeen kysymykseen saadaan toukokuun alussa, kun Nokian pienomistajat ja suuromistajien edusmiehet kokoontuvat yhtiökokoukseen.
Nokian hallituksen nimitysvaliokunta (Marjorie Scardino, Per Karlsson ja Risto Siilasmaa) ehdottaa Ollilalle jatkoa puheenjohtajana. Lisäksi valiokunta haluaa, että kuusi muutakin nykyjäsentä jatkavat (valiokunnan itsensä lisäksi Bengt Holmström, Henning Kagermann ja Isabel Marey-Semper). Nykyisistä jäsenistä Lalite Gupte ja Keijo Suila ovat itse ilmoittaneet jäävänsä pois hallituksesta.
Omistajilla on sinänsä täysi mahdollisuus vaihtaa yhtiökokouksessa vaikka koko hallitus, mutta näin ei käyne. Nokian hallitus on ollut yhteydessä suurimpiin omistajiin jo silloin, kun yhtiökokoukselle tehtäviä ehdotuksia on laadittu. Ilman suuromistajien tukea hallitus ei olisi kehdannut esittää itselleen jatkoa.
Nokialla oli jäljellä
vain yksi suunta
Maassa makaavan Olli-Pekka Kallasvuon potkimisen kääntöpuolena esiin ovat jälleen nousseet Jorma Ollilan omat saavutukset Nokian toimitusjohtajana. Yleisiksi totuuksiksi muuttuneiden hokemien mukaan Nokian menestys olisi miltei pelkästään Ollilan ansiota.
Ollilaa kiitellään yleensä etenkin kahdesta asiasta: Nokian keskittymisestä matkapuhelimiin ja harvinaisen etevien johtajien löytämisestä. Oikeasti kumpikaan saavutus ei ole vain hänen ansiotaan.
Nyt on jo helppo unohtaa, millaisen muodonmuutoksen Nokia koki 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Nokia oli yrittänyt rakentaa itsestään eurooppalaista johtotähteä laajalla rintamalla: tietoliikenteessä, televisiotuotannossa ja tietokoneissa. Saksasta hankitut tv-tehtaat ja ruotsalaiselta Ericssonilta ostettu tietokoneryhmä uhkasivat kuitenkin upottaa koko yhtiön.
Ollilan astuttua toimitusjohtajaksi 1992 yhtiön ulkopuolellakin oli jo selvää, että Nokian tulevaisuus on matkapuhelimissa ja tietoliikenteessä. Nokia oli onnistunut myymään tietokonetuotantonsa edellisenä vuonna, ja vain täydellinen tunari olisi enää satsannut tv-tuotantoon, joka oli ehtinyt hakata Nokialle kaameat tappiot.
Nokia keskittyi Ollilan johdolla tietoliikenteeseen ja matkapuhelimiin, koska mitään muuta suuntaa ei enää ollut.
Ollilan dream teamiksi (unelmajoukkue) kutsuttuun joukkoon kuuluivat Olli-Pekka Kallasvuo, Matti Alahuhta, Pekka Ala-Pietilä ja Sari Baldauf. He muodostivat hyvin yhteen pelanneen ryhmän, joka pääsi seuraamaan avainpaikoilta Nokian nousun. Tämän nelikon palkkaaminen ei kuitenkaan ollut Ollilan ansiota – itse asiassa he kaikki olivat tulleet Nokiaan ennen Ollilaa.
Tämä ei tarkoita, etteikö Ollila olisi ollut hyvä toimitusjohtaja. Jonkinlainen tolkku pitäisi kuitenkin olla siinäkin, miten paljon suuren yrityksen munauksista – ja onnistumisista – laitetaan yhden ihmisen piikkiin kerrallaan.
Ollila menetti
suuren tilaisuuden
Stephen Elop nimitettiin Kallasvuon seuraajaksi 10. syyskuuta. Ollila luonnehti, että Elop vie eteenpäin "yhtiön strategian tehokasta toteutusta". Ollilan lausunnosta huolimatta heti alkoi arvuuttelu siitä, laittaako Microsoftilta tullut kanadalainen Nokian suunnat uusiksi.
Elop panikin heti tuulemaan. Jo lokakuussa hän sanoi, että Nokiassa tullaan tekemään "sekä strategisia että operatiivisia parannuksia". Nokia ei tuolloin vielä tiedottanut linjanmuutoksesta, ja yhtiö väitti erikseen kysyttäessä, että Ollilan syyskuisessa ja Elopin lokakuisessa lausunnossa ei ole ristiriitaa.
Toissa viikolla Elop sitten ilmoitti strategian täyskäännöksestä: yhtiö vaihtaa älypuhelimissa omat perusohjelmistonsa yhdysvaltalaisen Microsoftin ohjelmistoon.
Ollila esiintyi viikko sitten TV1:n A-plus-ohjelmassa. Ohjelmassa palattiin vielä Kallasvuon valintaan Ollilan seuraajaksi. Toimittajan kysyttyä, oliko Kallasvuo oikea valinta toimitusjohtajaksi, Ollila piti pienen tauon ja vastasi:
– No, jälkiviisastelu on tässä nyt ihan . . . se ei johda yhtään mihinkään. En ota siihen kantaa.
Jos Ollila olisi ollut reilu, hän olisi tässä kohdassa vapauttanut Kallasvuon epäonnistumisen taakasta ja ottanut vastuuta omaankin piikkiinsä. Jos Ollila olisi ollut reilu, hän olisi noussut suurten johtajien kastiin.
Kommentit (30)
Mutta tuskin täystunari tuurihaukkakaan pystyy keikkuun nousuyhtiön pallilla niinkin kauan kuin Ollila, joten on miehellä pakko olla jotain avuja.
Mutta tuskin täystunari tuurihaukkakaan pystyy keikkuun nousuyhtiön pallilla niinkin kauan kuin Ollila, joten on miehellä pakko olla jotain avuja.
No joo, tästä maastahan löytyy ihmisiä joiden mielestä herra (Ollila) on suorastaan suomen viisain ihminen! Osta/teetä halvalla, myy kalliimmalla, siinä se viisaus.
Kertoo paljon ajastamme ja arvoista joita ihmisille yritetään syöttää (maan hallitusta myöten). Ahneus ja raha, aikamme epäjumalat!
Todellinen johtaja myöntää myös virheensä. Sitä Ollila ei ole tehnyt. On kuitenkin kiistatta selvää, että virheitä on tehty Nokian johdossa ja paljon. Muuten ei täysin suvereeni markkinajohtaja voi ajautua tällaiseen epätoivoiseen tilanteeseen muutamassa vuodessa. Kaikki kilpailijat menevät ohi vasemmalta ja oikealta uusilla puhelimilla ja tableteilla. Nokialta ei ole tullut mitään uutta pitkään aikaan... Käsittämätöntä.
Todellinen pomo yrityksissä on hallitus ja hallituksen puheenjohtaja heistä ylimpänä.
Nokian koetinkiveksi muodostui pärjääminen softalla.
Onko niin, että koko euroalueella ei ole ohjelmistopuolen menestystarinoita? Jenkit hallitsee softamarkkinoita eri muodoissaan, ja jatkossa myös jotkin aasialaiset yritykset?
Nyt joku nukkui vartiossa ja desantteja pääsi hiipimään sisään.
Desanteille tietysti desantin kohtelu mutta entäs nukkuneille vartiomiehille? Entä vartiopäällikkö?
Mutta nämä firmat vain tuntuvat jähmettyvän, kun kasvavat suuriksi. Sitten alkaa se jankkaaminen ja pohtimien eikä uskalleta ottaa riskejä.
Riskien ottamisen pelko onkin yksi suurimpia luovuuden tappajia. Ehdotusten tulee myös tulla oikeilta tahoilta, jotta ne tulisi kuulluksi.
Nyt joku nukkui vartiossa ja desantteja pääsi hiipimään sisään.
Kyllä ne desantit olivat ne ketkä lupasivat utopioita, palkattiin töihin ja jättivät sitten lunastamatta lupauksensa ja jättivät Nokian tyhjän päälle.
Hyvä että iso synenergia löytyi, ilman tätä päätöstä Nokiasta olisi tullut seuraava Sony-Ericsson, puhelinpelin seinäruusu.