Külttüüripiireissä herätys!
Alan Wake – Suomen peliteollisuuden suurin ja kallein peliproduktio on toivottavasti nimensä mukainen herätys myös Suomen kulttuuriväelle.
Viimeistään Remedyn edellinen hittipeli, Max Payne nosti pelit suomalaisen kulttuurin eturiviin sinfonioiden, maljakoiden ja metallimusiikin rinnalle. Kaikki perinteisissä kulttuuripiireissä eivät vaan huomanneet, että maailma oli muuttunut.
Ja Max Paynenkin pelaajamäärät kalpenevat, kun niitä vertaa Suomen tunnetuimpaan kulttuurivientituotteeseen, Habbo Hotelliin. Kymmenen miljoonaa Habbo-ukkoa ei voi olla väärässä! Habbo on koskettanut enemmän ihmisiä kuin HIM, Aki Kaurismäki ja Sofi Oksanen yhteensä.
ITviikon kolumnisti Jyrki J.J. Kasvi on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieken tutkimus- ja kehittämisjohtaja.
Habbo-ukoista on tullut ikoneita, joihin törmää Tokion ja New Yorkin kaduilla. Haloo, Suomen Akatemia, Tasavallan Presidentti ja opetusministeriö, missä viipyvät prenikat, apurahat ja arvonimet?
Maailman pelimarkkinoille murtautuminen ei ole halpaa. Jos pelikulttuuri jotenkin eroaa muista kulttuurin lajeista niin siinä, ettei se saa kulttuurivientirahoja, ei kirjastokorvausapurahoja, ei ... Tekes on sentään joskus tukenut pelimoottorien kehittämistä.
Peleillä ei ole maakuntasarjaa, jossa harjoitella, on vain maailmanliiga. Aivan kuin suomalaisen elokuvaohjaajan pitäisi ensimmäisellä yrittämällä hallita Hollywood-tason produktio ja kerätä lipputuloilla vähintään kymmenien miljoonien kehityskustannukset. Ilman elokuvasäätiön tukea.
Suomella on kaikki eväät menestyä pelikulttuurin suurvaltana, jollainen Suomesta on puolivahingossa tullut. Se vaatii kuitenkin asenteen muuttumista. Pelit on nähtävä kulttuurituotteena muiden joukossa. Ehkä elokuvasäätiön pitäisi kannustaa myös suomalaisia pelintekijöitä uran alkuun. Säätiö ei saisi kuitenkaan tyytyä siihen, että tuettavat pelit jäävät vain kotimaan levitykseen.































Kommentit (33)
Olen sen verran vanhan liiton hemmo, että olen tottunut määrittelemään kulttuurin jollain muulla kriteerillä kuin suosituimmuudella. Esimerkiksi nerokas Kalervo Palsa ei ollut eläessään eikä ole edelleenkään mikään suuren yleisön suosikki tai kulttuurin vientituote, mutta se kai ei tee hänestä vähemmän arvokasta. ;)
Eli perinteisen kaavan mukaan kaikki on taidetta, kunnes se tuottaa jotain muutakin, kuin apurahaa tekijälleen. Jos näin tapahtuu, niin taide ei ole enää taidetta ei kulttuuria, vaan kapitalistista hapatusta. Kannattaisi vanhanliiton miehenkin ostaa kalenteri uudelta vuosituhannelta.
Eli perinteisen kaavan mukaan kaikki on taidetta, kunnes se tuottaa jotain muutakin, kuin apurahaa tekijälleen. Jos näin tapahtuu, niin taide ei ole enää taidetta ei kulttuuria, vaan kapitalistista hapatusta. Kannattaisi vanhanliiton miehenkin ostaa kalenteri uudelta vuosituhannelta.
Suomalaisella "eliitillä" (ts. politikot yms. jotka elävät muiden kustannuksella) on nykyisin kirosanana "populismi". Sillä tarkoittavat kansalaisten (=maksajien) mielipiteen noidattamista. Sieltä tuokin juontaa...
Rahallinen tuotto ei takaa mitään laatua - senhän voi jokainen todeta tutkimalla vaikkapa myydyimpien levyjen listoja.
Voisitko konkretisoida muutaman esimerkin "järkyttävästä roskasta"? Olisi mielenkiintoista kuulla myöskin analyysiä siitä, miksi valitsemasi esimerkit ovat "järkyttävää roskaa".
Herätys Jyrki Kasvi! Taidat olla vähän kade taiteilijoille.