Piti vilkaista yksi sähköposti. Tietokoneen käynnistyminen kesti muutaman päivän tauon jälkeen 4:35 minuuttia, ja sähköpostiohjelman ja viestin avaaminen vielä päälle. Yleensä kone käynnistyy toki nopeammin, ja viestin saa ruudulle 3:30–4:30 minuutissa virtanappulan painamisesta.

Etäkone on vanhempaa mallia ja nousee jaloilleen nopeammin: 3:20.

Valitettavasti se on ollut muuten niin juntturassa, että olen välttänyt sen käyttämistä viimeiseen asti. Viimeksi Word-tiedoston avaaminen vei 4:50 minuuttia, minkä jälkeen vein koneen huoltopäivitykseen.

Jos työkoneen avaisi kerran aamulla ja kerran iltapäivällä ja etäkoneen kerran illalla, pelkkien käynnistymisten odotteluun kuluisi helposti 10–15 minuuttia joka päivä.

Ei ihme, että moni kollega kantaa mukanaan omaa läppäriä ja mokkulaa.

Odotellessa voi lukea tekstiviestejä. Vanha E90 alkaa olla elinkaarensa päässä: Tekstiviestin avaaminen vie 30–40 sekuntia, ja ”muisti täynnä”, ”sulje sovelluksia” -viestejä saa kuitata tämän tästä. Tekstiviestejä tulee 10–20 päivässä, sillä se on paras tapa saada nopeasti yhteys kokouksesta toiseen juoksevaan kediin.

Tekstiviestien odotteluun kuluu siis päivittäin helposti yli 10 minuuttia, viikossa tunti, kuussa puoli työpäivää.

Tekniikka on tehnyt ihmisistä sivutoimisia odottajia. Iso siivu työpäivistä kuluu tiimalasin orjana. Yhdysvalloissa käydään jo oikeutta siitä, pitääkö tuntityöläisille maksaa tietokoneen käynnistymisen ja sammumisen odottamisesta palkkaa vai ei. Moni työnantaja kun seuraa tuntityötä tietokoneen käyttölokien perusteella eli kuukaudessa riitaa voi olla jo puolen päivän palkasta.

Tehokkuutta ja tuottavuutta peräävien työnantajien kannattaisi nähdä tietotekniikan jatkuva ylläpito investointina eikä menoeränä. Jokainen tiimalasilta nipistetty työminuutti säästää itsensä takaisin nopeasti.