Ruotsissa tilanne on kerrassaan toinen. Viime aikoina on kohistu erityisesti musiikkipalvelu Spotifysta, mutta Ruotsissa se ei ole mikään ihmeellinen poikkeus vaan enemmänkin pitkän ketjun jatkoa. Vielä silmiinpistävämpää on ruotsalaisten kyky kehittää kauppakonsepteja ja levittää niitä menestyksekkäästi ympäri maailman. Ikeat ja H&M:t ovat tunnettuja ympäri maailman. Ruotsalaiset osaavat tuotteistamisen, markkinoinnin ja hypen luomisen.

Valitettava tosiasia taitaa olla, että nettipalveluista tai vähittäiskaupasta ei tule Suomelle merkittävää tulonlähdettä. Mutta tietotekninen pohjaosaaminen Suomessa on vahvaa, ja sitä voidaan onneksi soveltaa paljoon muuhunkin kuin nettimaailmaan.

Tietotekniikan seuraava megatrendi on sulautettu tietotekniikka eli jokapaikan tietotekniikka eli ubi-tekniikka – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kyse on siitä, että tietokoneet katoavat näkyvistä ja sulautuvat osaksi jokapäiväisiä esineitä, tiloja ja tilanteita. Ubi-tekniikka on onnistunutta, jos peruskäyttäjä ei edes huomaa käyttävänsä sitä.

Murros on jo alkanut, mutta olemme vasta alkuvaiheessa. Seuraavan kymmenen vuoden kuluessa ubi-tekniikka mullistaa ympäristöämme perinpohjaisesti. Saamme muun muassa älytaloja, jotka huolehtivat automaattisesti valaistuksesta ja ilmastoinnista ja kertovat tarvittaessa jääkaapin sisällön, jotta töistä palaava asukas voi päättää, pitääkö käydä ruokakaupassa. Nykyiset nettipalvelut ovat alkeellista räpellystä sen rinnalla, että saamme ”tavaroiden internetin”.

Ubi-junasta Suomi ei saa myöhästyä, sillä kyseessä on lähitulevaisuuden merkittävin kasvusektori ICT-alalla, ja kuten esimerkiksi Nokian vaikeudet osoittavat, nykyisten bisnesten rinnalle kaivataan kipeästi uusia kasvun lähteitä.

Ubi-markkinan tarkkaa kokoa on vaikea määritellä, mutta osviittaa saa, jos tarkastelee sulautettujen tietokoneprosessorien määrää. Jo nykyisin maailman kaikista prosessoreista jopa 98 prosenttia on sulautetuissa järjestelmissä. Vuonna 2008 maailmassa myytiin 4 miljardia sulautettua prosessoria, ja vuoteen 2020 mennessä määrän arvioidaan kymmenkertaistuvan.

Väitän, että Suomella on erinomaiset mahdollisuudet kohota vähäistä väkimääräänsä suuremmaksi vaikuttajaksi ubi-tekniikassa. Meillä on osaamista ja kokemusta juuri niistä asioista, joita ubi-tekniikassa tarvitaan.

Ei tämä tietysti itsestään tapahdu. Ensinnäkin edessä on monia teknisiä haasteita, joista kenties tärkein on järjestelmien yhteensopivuus ja -toimivuus. Toimivat ubi-kokonaisuudet rakennetaan kymmenistä tai sadoista osatekijöistä. On saatava aikaan standardit ja käytännöt, joilla vältetään yhteen sopimattomien järjestelmien viidakko. Suomi on maailmanlaajuisestikin kehityksen kärjessä näiden käytäntöjen luomisessa.

Tekniikkaakin suuremmat haasteet kohdataan toimintatavoissa, yritysten ja yksittäisten ihmisten tavassa tehdä töitä. Suomessa junnataan liiaksi vanhoissa ympyröissä, kun nyt tarvittaisiin uudenlaista ajattelua. Ubi-tekniikka eroaa perinteisestä elektroniikkateollisuudesta ainakin siinä, että raskaita tuotantokoneistoja ei välttämättä tarvita, vaan hyvä idea voidaan tuotteistaa hyvinkin nopeasti. Liiketoiminnassa meidän on kenties pystyttävä ottamaan oppia – niiltä pahuksen ruotsalaisilta.

Kirjoittaja on Tekesin ”Ubicom – sulautettu tietotekniikka” -ohjelman päällikkö.