Näin kerrottiin ennen ensimmäisiä suomalaisia sähköisiä koevaaleja. Sama teksti löytyy edelleen oikeusministeriön ylläpitämältä sivulta vaalit.fi. Ilmeisen vakavalla naamalla kirjoitettuna.

Karkkila, Kauniainen ja Vihti saavat nauttia ensi kaudella valtuustoista, joihin valituilla valtuutetuilla on onni puolellaan. Toisilla vieläpä enemmän kuin toisilla. Toivottavasti hannuhanheus säteilee valtuustotyön välityksellä myös kuntalaisille.

Mikä meni pieleen?

Tähän mennessä tiedämme, että äänestyskoneiden ohjelmisto hidasteli. Käytettävyyttä suunnitellessa oletettiin, että ohjelmisto ei hidastele. Näin ollen järjestelmään ei tarvittu viestejä kertomaan äänestäjälle, mitä kone tekee.

Saiko käyttäjä tietoa, onko hänen äänensä mennyt läpi ja hyväksytty? Ei. Saiko käyttäjä tietoa, onko hänen äänensä tallentunut ja välitetäänkö se eteenpäin järjestelmässä? Ei. Kun oletushan oli, että järjestelmä ei hidastele, eikä palautetta tarvita.

Sähköisen äänestyksen menestystarina jäi hyvin pienestä kiinni. Vastaava tilanne eli järjestelmän jäätyminen sattui nimittäin vain kerran testausvaiheessa. Tarina ei kerro, mutistiinko asiasta epämääräisiä palaverissa kampaviineri suussa vai kuitattiinko asia olankohautuksella, kun pulla oli niin kuivaa ettei pystynyt puhumaan. Joka tapauksessa järjestelmä pääsi kuitenkin viallisena käyttöön oikeissa vaaleissa.

Äänestysjärjestelmän pitää olla sataprosenttisen varma. Koska äänestäjää ei haluta identifioida annetun äänen perusteella, kukaan ei voi tietää, mitä äänestäjä yritti tehdä. Yrittikö hän sabotoida äänestystä käyttämällä konetta tahallaan virheellisesti eli antaa ns. kirkkoveneen, vai lähtikö hän koneelta autuaan tyytyväisenä uskottuaan äänensä menneen perille.

Vaalien järjestäminen uudelleen on kehno korvike, koska uudet vaalit eivät johda samaan lopputulokseen kuin ensimmäiset vaalit. Lopputuloksen nähtyään moni oivaltaa taktikoinnin mahdollisuuksia ja uusintavaalien järjestäminen on vain hieman lievempää demokratian pilkkaamista kuin jättää ensimmäisen sähköisen äänestyksen tulokset voimaan.

Sähköisen äänestämisen kokeilu antoi arvokkaan oppitunnin koko suomalaiselle tietoyhteiskuntakeskustelulle. Julkishallinnon tehokkuuden haasteita tullaan nimittäin ratkomaan jatkossakin sähköisesti. Äänestys on yksi harvoista järjestelmistä, joiden on pakko sopia kaikille käyttäjille, mutta ei varmasti ainoa.

Jokaisen käytettäväksi suunnitellussa järjestelmässä käyttäjäkokemuksen pienetkin virheet voivat johtaa kaiken romahtamiseen. Uskoisin, että useimmille on nyt selvinnyt, että siihen ei ole varaa.

Toivon myös, että jatkossa ohjelmiston tuotantovaiheen etenemisestä tuotantokäyttöön muistetaan vanha viisaus: tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Tästä huolimatta ensimmäiseen takaiskun kohdalla ei kannata lopettaa yrittämistä.

Kirjoittaja on sähköisiä asiointipalveluita toteuttavan ohjelmistoyritys Uoma Oy:n teknologiajohtaja