Pääosa suomalaisesta innovaatiorahoituksesta on yritystukea, jota hakiessa on esitettävä liiketoimintasuunnitelma. Web 2.0 -projektien kannalta tämä on ongelmallista, sillä ne eivät  useinkaan synny valmiiden yritysten sisällä.

Esimerkiksi Flickr, Wikipedia, Stardoll, Last.fm, Twitter, Jaiku ja Dopplr ovat lähteneet liikkeelle yksittäisten ihmisten  omaan innostukseen perustuvasta kokeilusta. Tuskin kenelläkään näistä oli esittää valmista liiketoimintamallia ensimmäisen puolen vuoden aikana. Omilla tai bisnesenkeleiden rahoilla mentiin silti eteenpäin.

Sosiaalisen median kenttä kaipaa Suomessa vähemmän raportteja ja enemmän toimintaa. Uudet ideat jalostuvat kehittäjien ja rahoittajien välisten, ei-käsikirjoitettujen kohtaamisten kautta.

Esimerkiksi teknologiakirjallisuuden kustantaja Tim O’Reilly kutsuu internet-kehittäjiä kerran vuodessa telttailemaan pääkonttorinsa takapihalle.
Nörttien ja kirjakustantajan symbioosi toimii loistavasti: kustantaja julkaisee uusista tekniikoista kirjoja ja niiden tuoma huomio auttaa kehittäjiä saamaan rahoitusta. Parhaisiin ideoihin O’Reilly sijoittaa itse oman sijoitusyhtiönsä kautta. Tästä myllystä putkahtaa tasaiseen tahtiin uusia web 2.0-yrityksiä.

Suomessa on ideoita sekä hyviä koodaajia, mutta ei ennakkoluulottomia yksityisiä sijoittajia. Esimerkiksi Ruotsin merkittävien internet-innovaatioiden listalla komeillut Stardoll oli alunperin turkulaisen perheenäidin ja hänen poikansa idea. Digitaalisten paperinukkien tekeminen ei kuitenkaan Suomessa saanut tulta alleen, joten homma siirtyi Ruotsiin.

Suomessa tarvitaan hyviä esikuvia ja innostavia kokoonkutsujia. Vahvin ehdokas Suomen timoreillyksi on Sulakkeen kätilö, Taivaan ja Igglon isä Jussi Nurmio. Jospa hän kutsuisi täkäläisen webkakkos-skenen ja enkelikaverinsa viikonlopuksi telttailemaan takapihalleen Kirkkonummelle?