YTV ei niillä tiedoilla tosin mitään tehnyt, mitä nyt järjestelmän ylläpitäjät saattoivat joutessaan katsastaa, missä päin kaupunkia se (e)ukonrutale on liikkunut. Luontaisetu sekin.

Myös kauppaketjujen kanta-asiakaskorttien avulla kerätyille tiedoille on keksitty uutta käyttöä. Enää ei riitä lastenvaatemainosten lähettäminen perheisiin, joihin on alettu ostaa Tuttelia. Ostostiedoista kun voi laskea mm. sen, kuinka paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja kukin meistä syö, saammeko riittävästi kuituja, ja monta toppaa tupakkaa kuluu kuussa.

Pian tiedot kanta-asiakkaan ruokavaliosta voidaan yhdistää hänen terveystietoihinsa, ja kuluttajalle suositellaan uutta ruokavaliota ja ennaltaehkäisevää verenpainelääkitystä.

Ostostiedot potilastietoihin yhdistävä järjestelmä on jo valmisteilla. Toimeen päästään heti kun ihmisten potilastietojen hallinta saadaan järjestykseen.

Jaa yksityisyyden suoja? Totta kai me annamme lääkäreillemme luvan saada nämä tiedot. Meidän terveydestämmehän tässä on loppujen lopuksi kysymys. Näkeehän hän päätteeltään sen 16 vuotta sitten hoidetun tippurinkin.

Niin ja mitäs salattavaa _minulla_ muka voisi olla?

Seuraavaksi tiedoista ovat kiinnostuneita sosiaaliviranomaiset. Heitä kiinnostaa tietää, kulutammeko me enemmän kuin väitämme tienaavamme. Verotietoja ja sosiaalitukitietoja vertaillaan jo nyt.

Miksi rehellinen kansalainen kieltäytyisi antamasta viranomaisille tulotietojensa lisäksi myös ostostietojaan?

Sitten ovatkin vuorossa vakuutusyhtiöt ja pankit. Kuussa juotujen kaljakorien määrä kiinnostaa ainakin henkivakuutuksen myyjää ja asuntolainan koron laskijaa.

Ja entäs se (e)ukko sitten? Totta kai hänenkin on ne tiedot nähtävä. Mitäs salattavaa minulla muka voisi olla?

Onneksi pikkujoulukumit tuli ostettua Ärrältä. Käteisellä.

Kirjoittaja on kansanedustaja ja tekniikan tohtori