Kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelma kokeili sosiaalisen median käyttöä Jyväskylän yliopistossa. Hankkeesta julkaistu raportti (pdf) osoittaa runsaasti erityyppisiä hyötyjä korkeakouluille ja opiskelijoille.

Sosiaalisella medialla tarkoitetaan internetin pääsääntöisesti maksuttomia palveluita ja sovelluksia, joiden käyttö on yleensä helposti omaksuttavissa ja jotka tukevat ryhmätyöskentelyä sekä yhteistoiminnallista informaationtuotantoa. Näitä ovat esimerkiksi wiki-tekniikat, blogit eli verkkopäiväkirjat, sosiaaliset verkostopalvelut kuten Facebook tai sisältöjenjakopalvelut, kuten YouTube ja Flickr.

Sosiaalisen median käyttö oppimisessa on yleistynyt Suomessa nopeasti muun muassa lukioissa. Korkeakouluissa sitä sekä käytetään että tutkitaan vasta vähän. Korkeakouluissa ja erityisesti maisteriohjelmien kaltaisissa kokonaisuuksissa opiskelijat voivat olla työelämässä ja asua toisella paikkakunnalla. Sosiaalinen media auttaa juuri näissä opetuksen haasteissa.

Opitaan ryhmän
sisäiseen julkisuuteen

– Opiskelijat oppivat ryhmän sisäiseen julkisuuteen, eikä kurssin lopussa enää näkynyt epävarmuutta omakohtaisten näkökantojen esittämiseen, toteaa maisteriohjelman johtaja ja professori Esa Konttinen tiedotteessa. Ryhmän sisäinen julkisuus johdattaa opiskelijan omaksumaan selkeän ja argumentatiivisen esitystavan kirjallisissa esseissä.

– Sosiaaliseen mediaan on sisäänrakennettu tietynlainen pedagoginen lähestymistapa, toteaa puolestaan maisteriohjelman lehtori Pertti Lappalainen. Sosiaalisen median käyttö edistää selvästi dialogia opiskelijoiden kesken sekä opiskelijoiden ja opettajan välillä. Siinä syntyy opiskelijoiden omaehtoinen oppimisprosessi, jossa opettajan rooli on ohjaava eikä tiedon välittäjä.

Yliopistossa ei  pitäisi jakaa yksisuuntaisesti tietoa opiskelijoille vaan opiskelijoiden pitäisi itse aktiivisesti etsiä ja muokata sitä. Sosiaalinen media on Lappalaisen mukaan erinomainen väline päästä tähän tavoitteeseen.

Alkuvaiheen
kolme edellytystä

– Alkuvaiheessa onnistumisen edellytyksiä on kolme, kertoo pilotin vetäjä ja verkkotutkija Kari A. Hintikka.

Kyse ei hänen mukaansa ole vain uusista työvälineistä, vaan opiskelijat on myös motivoitava kollektiiviseen ja prosessimaiseen työskentelyyn ennen aloittamista.

– Etätyöskentelystä huolimatta on järjestettävä riittävän usein lähitapaamisia, joissa kootaan aiempi tuotanto, tehdään yhteisiä etenemisvalintoja ja keskustellaan eri ratkaisuista. Kolmanneksi, opiskelijat tarvitsevat neuvontaa ja tukea myös virka-aikojen ulkopuolella.

Hintikan mielestä on yllättävää, että suomalaisorganisaatiot ovat omaksuneet sosiaalisen median välineitä ja työtapoja niin verkkaisesti.

– Esimerkiksi kollektiivinen wiki-dokumenttien työstäminen tuottaa huomattavaa ajansäästöä sähköpostin liitetiedostoihin verrattuna.