3-6-vuotiaille päiväkotilapsille annettiin Espoossa kuukaudeksi kamerakännykkä, jolla otetut kuvat siirtyivät suoraan ja ainoastaan vanhempien ja opettajien katsottavaksi erityisessä verkkopalvelussa. Tarhapäivän jälkeen vanhemmat katselivat kuvia yhdessä lasten kanssa, jolloin lapset pystyivät paremmin kertomaan päivän tapahtumista.

Pienetkin lapset, jotka eivät osaa vielä itse kertoa päivästään, pystyivät osallistumaan kokemusten kertomiseen, sillä vanhemmat tekivät lapsilleen kuvista kysymyksiä kuten "olitko tänään puistossa" ja "näitkö siellä hevosia".

Tieteellisessä CHI 2009 -konferenssissa esiteltävän tutkimuksen mukaan pelko siitä, että kuvien katselu illalla kotona on pois vanhempien vuorovaikutuksesta lapsen kanssa, osoittautui vääräksi.

Opettajan motivaatio avain

Jaana Näsäsen, Antti Oulasvirran ja Asko Lehmuskallion tutkimuksen mukaan tarhakännykät antoivat myös opettajille uuden työkalun, jota he hyödynsivät lasten opettamiseen.

Tarhakamerakäytön onnistumisen edellytyksenä on, että opettajilla on mielenkiintoa tekniikan hyödyntämiseen eikä se lisää heidän työkuormaansa. Opettaja myös päättää, milloin kuvia ei oteta vaan keskitytään muihin asioihin.

Lapsi taitaa kännykän

Tarhakännykkätutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia. Vaikka lapset olivat 3-6 vuoden ikäisiä, kestivät neljä kamerakännykkää Näsäsen mukaan hyvin tarha-arkea. Kerran kännykän asetus oli lipsahtanut sellaiseksi, että kuvat eivät enää välittyneet verkkoon.

Lapset olivat osaavia kännykän käyttäjiä, mitä nyt nuorimmat tarvitsivat opettajan ohjausta, Näsänen kertoo.

Tutkimus saattoikin todistaa myös siitä, että kuusivuotias voi hyvinkin olla nykyään etevämpi matkapuhelimen käyttäjä kuin moni aikuinen.