Reijo Aarnion pitkä taival tietosuojavaltuutettuna jatkuu
9
Tietosuojavaltuutettu käsittelee ja ratkaisee henkilötietojen, ja marraskuusta lähtien myös luottotietojen, käsittelyä koskevia asioita. Hänen pääasiallinen tehtävänsä on ohjata, neuvoa ja valvoa henkilö- ja luottotietojen käsittelyä ja henkilörekistereiden käyttöä.
Reijo Aarnio pyrkii virassaan edistämään hyvää tietojenkäsittelytapaa ja kansalaisten oikeutta yksityisyyteen sekä puuttumaan lainvastaisen toimintaan. Tietosuojavaltuutettu seuraa myös henkilö- ja luottotietojen käsittelyn yleistä kehitystä ja tekee tarpeelliseksi katsomiaan aloitteita.
- Tavoitteeni [seuraavalla viisivuotiskaudella] on saada sekä järjestelmätoimittajat, niitä ostavat käyttäjäasiakkaat että tavalliset kansalaiset ymmärtämään, että jokainen tietojärjestelmä on myös ihmisten oikeuksiin vaikuttava järjestelmä, Aarnio linjaa it-puolen aikomuksiaan.
- Silloin tällöin törmäämme siihen, että teknologia menee edellä ja lainsäädäntö tulee joskus perässä. Mutta oma käsitykseni on, että teknologia ei voi syrjäyttää suomalaista, erinomaista perusoikeusjärjestelmää. Kysymys on enemmänkin asenteista ja osaamisesta sekä tiedostamisesta.
Aarnio on hoitanut tietosuojavaltuutetun tehtäviä yhtäjaksoisesti vuodesta 1997. Viime vuonna hän esimerkiksi omaksui kielteisen kannan työnhakijoiden "googlettamiseen" eli taustatietojen kaivelemiseen hakukoneilla.
Kommentit (9)
Kuulin, että 80-luvulla olisi joku kysynyt ennen työhaastattelua tutultaan tietoja työnhakijasta matkapuhelimella. Huhu huh!
Tämä ratkaisu on erittäin järkevä. Internet ei ole luotettava lähde, joten ei niitä tietoja voi sallia käytettävän ketään vastaan. Kuka tahansa voi kirjoittaa sinusta mitä tahansa internettiin tai kommentoida keskusteluissa vaikkapa sinun nimelläsi. Jos olisit uskaltanut kommentoida tänne omalla nimelläsi, niin näyttäisin äkkiä miten.
Tämä ratkaisu on erittäin järkevä. Internet ei ole luotettava lähde, joten ei niitä tietoja voi sallia käytettävän ketään vastaan. Kuka tahansa voi kirjoittaa sinusta mitä tahansa internettiin tai kommentoida keskusteluissa vaikkapa sinun nimelläsi. Jos olisit uskaltanut kommentoida tänne omalla nimelläsi, niin näyttäisin äkkiä miten.
Onkos tuollainen totaalikielto järkevää? Kai yleensä ihmisillä on joku kritiikki sen osalta mitä uskovat internetistäkin samoin kuin normaalielämässäkin? Vai uskooko joku kaiken mitä Internetissä on?? Tai elämässä internetin ulkopuolella?
Ei sen tarvitse mitään täysin väärää ja uskomatonta tietoa tarvitse olla. Riittää, että esim. koirakammoinen hr-henkilö näkee kaverin kennel-sivut ja rymppää paperit samantien keräyskoriin (vaikkei työtehtävään olisi ollut mitään vaikutusta). Tai toimiston viherpiiperö lukee moottoriurheiluhehkutuksen kaverin nimellä olevassa blogissa (oma tai jonkun muun ylläpitämä), jolloin takaraivoon saattaa jäädä ajatus "liian äijä ja varmaan lihansyöjäkin". Siis sitä normaalia pikku-*ttuilua, jolla cv-pinoa saadaan madallettua ja syrjittyä, kun ei muitakaan perusteita keksitä.
Kysymyksen voi myös kääntää toisinpäin: jos työntekijä skannataan noin tarkoin, niin miksei firma sitten samalla esim. esittele jokaista kirjanpidon tiliään ja tilauskirjojaan siinä rekrytilanteessa? Siis ei mitään yleistä löpinää "EMEA-kysyntämme kasvanut 7% kuluvalla kvartaalilla" vaan suoraan tilikirjat ajantasaisella tiedolla auki.
Saman tarkkuuden dataahan tuolla google-haulla todennäköisesti räpsähtää hakijasta nenän eteen, vaikka vain yrittäisikin "saada yleiskuvaa hakijasta".
No tuohan perustuu lakiin, ei tietosuojavaltuutetun kantaan. Ei tietosuojavaltuutettu voi antaa kenellekään oikeuksia hankkia työntekijästä tietoja ilman lupaa, kun se kerran on laissa selvästi kielletty.
Ja edelleenkin tietojen hankkiminen on kiellettyä ainoastaan siinä tapauksessa kun se tehdään luvatta. Työnhakijan luvalla saa kyllä kysellä vaikka tämän seksihistorian entisiltä tyttö/poikaystäviltä tai pankin tilitapahtumat viimeisen kymmenen vuoden ajalta.
Jos joku ei jotain tietoja halua antaa työnantajalle, niin se sallittakoon. Kaikki ovat kuitenkin tehneet menneisyydessään virheitä ja paheksuttavia asioita, eivätkä ne saa vaikuttaa työnhakuun jos ei ole olemassa jotain erityisen perusteltua syytä (kuten vaikkapa rikosrekisterin tarkastaminen lasten kanssa työskenteleviltä).