Suomessa ajateltiin pitkään, että me eurooppalaiset käytämme lainsäädännössä järkeä, emmekä koskaan sorru amerikkalaisiin typeryyksiin. Tällöin elettiin 90-luvun puoliväliä, jolloin tietoyhteiskunta näytti kehittyvän hyvää vauhtia ja pysyvän avoimena ja palvelevan kansan etua.

Sitten tuli Wassenaarin sopimus ja Suomi hätkähti hereille. Yhtäkkiä meilläkin oltiin asettamassa bittirajoituksia salausohjelmiin ja vaatimassa lupamenettelyä alan vientituotteille. Samalla kävi selväksi, että kun taloudelliset intressit sitä vaativat, Yhdysvallat voi sanella politiikan ja lainsäädännön myös Euroopassa.

Nyt ei olekaan mikään ihme, että Yhdysvaltojen mediajättien tekijänoikeustuottoja maksimoiva DMCA-laki (Digital Millennium Copyright Act) on tuotu direktiivinä myös Eurooppaan.

EUCD on Euroopan oma DMCA

EUCD on Euroopan Unionin tekijänoikeuksia hahmottava direktiivi, joka tuli voimaan vuonna 2001. Se pohjautuu samaan kansainväliseen tekijänoikeussopimukseen kuin Yhdysvaltojen DMCA:kin.

Euroopassa on kritisoitu EUCD:tä voimakkaasti sen lyhytnäköisyydestä ja jäykkämuotoisuudesta, aivan kuten DMCA:ta Yhdysvalloissa. Euroopassa on kuitenkin erona se, että EU-direktiivit täytyy vielä muuttaa kansalliseksi lainsäädännöksi jokaisessa jäsenmaassa erikseen. Direktiivissä takarajaksi tälle on asetettu joulukuu 2002.

Kotimaassakin on siis odotettavissa kovaa kamppailua kansallisella tasolla. Onneksi meillä on jo aktivoiduttu taistelemaan tietoyhteiskunnan perusoikeuksien puolesta esimerkiksi EFFi-järjestön voimin.

Tekijänoikeusdirektiiviä on puitu aiemmin julkisuudessa lähinnä niin kutsuttujen kasettimaksujen osalta. Kasettimaksut ovat kuitenkin aika pieni asia verrattuna siihen, että direktiivi voi kriminalisoida sisältösuojauksia ymmärtävien tietokoneohjelmien vapaan kehityksen.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi oman DVD-soittimen tekeminen voi pian olla laitonta. Silloin on enää turha haaveilla open source -kehityksestä tai ylipäätään mistään kilpailuasetelmasta, kun kartelli kodinelektroniikkajättejä sanelee tarkat ehdot miten ja millä elokuvia tästedes katsellaan kotona.

Lain synkkä historia

Valveutuneet lukijat ovat varmasti seuranneet kiistellyn DMCA-lain vaikutuksia Yhdysvalloissa viime vuosina. Parhaiten mielessä on ehkä venäläisen Dmitri Sklyarovin tapaus.

Sklyarov kehitti ohjelman, jolla Adoben eBook-kirjat voidaan muuntaa avoimeen PDF-muotoon. Tällöin niitä voidaan lukea tai tulostaa millä tahansa PDF:ää tukevalla ohjelmalla, joita löytyy kaikkiin mahdollisiin ympäristöihin ja käyttöjärjestelmiin. EBookeja voi lukea vain Windowsissa ja Macintoshissa.

Sklyarovin ohjelma katsottiin Yhdysvalloissa laittomaksi sen vuoksi, että se ohittaa eBook-muotoon liittyvät käyttörajoitukset. DMCA nimittäin määrittelee, että rikollista ei ole ainoastaan tekijänoikeuksien loukkaaminen, vaan myös tätä estämään tehtyjen suojausten ohittaminen.

Toinen tunnettu esimerkki on DeCSS-ohjelma, jonka avulla voi katsella DVD-elokuvia kotitietokoneella. Ohjelma kehitettiin alun perin sen vuoksi, että Linuxille ei ollut saatavilla DVD-soitinta. Pian ohjelman kehittäjä ja sitä levittäneitä tahoja haastettiin kuitenkin Yhdysvalloissa oikeuteen.

Haasteen perusteena oli jälleen DMCA:n rikkominen. Koska DVD-levylle tallennettu elokuva on suojattu kevyellä salauksella, soitinohjelman täytyy osata purkaa salaus. Tämä on uusien tekijäoikeuslakien puitteissa laitonta, joten omaa soitinohjelmaa ei voi enää kukaan tehdä kotioloissa.

Eroon kohtuukäytöstä

Uusien tekijänoikeuslakien perimmäinen tarkoitus on estää niin kutsuttu kohtuullinen käyttö (fair use) tietoyhteiskunnassa.

Kun kuluttaja ostaa esimerkiksi sähköisen eBook-kirjan, hänen sallitaan lukea sitä vain siinä laitteessa, johon hän sen alun perin tilasi. Jos kuluttaja sattuu myöhemmin hankkimaan uuden tietokoneen tai haluaisi lukea kirjaansa esimerkiksi bussissa taskutieturillaan, tämä ei onnistu ilman uutta maksua kirjan julkaisijalle.

Näin pystytään keräämään samasta alkuperäisteoksesta tuotto uudelleen ja uudelleen parin vuoden välein, ja juuri tällaiseen täydelliseen kontrolliin tekijänoikeuslakien taustalla olleet mediajätit pyrkivätkin.

On moraalisesti väärin, että yhteiskunta rajoittaa yksilöä lukemasta kirjaa missä ja miten haluaa, tekemästä siitä varmuuskopioita, tulostamasta sitä paperille tai lainaamasta sitä ystävilleen. Jokaisella yksilöllä tulisi olla vapaa oikeus näihin ja kaikkiin muihinkin toimenpiteisiin, jotka eivät millään tavalla liity tekijänoikeuksien rikkomiseen.

Samalla täytyy kuitenkin muistaa, että kopiosuojauksissa sinänsä ei ole mitään moraalitonta. Kauppiaalla on oikeus myydä asiakkaalle mitä asiakas suostuu ostamaan, mutta asiakkaalla täytyy tämän jälkeen olla oikeus käyttää ostamaansa tuotetta vapaasti omissa oloissaan. Tätä oikeutta ei saa mitätöidä suoraan eikä välillisesti, kuten esimerkiksi kriminalisoimalla open source -ohjelmat.

Pahempaa on luvassa

Pelottavinta tulevaisuutta edustaa Yhdysvaltojen SSSCA-lakiehdotus. Sen ideana olisi kriminalisoida lähes kaikkien tietokoneiden ja muiden sähköisten laitteiden käyttö, joissa ei ole sisäänrakennettuna DRM-kopiosuojaustekniikkaa laitteistotasolla. Näin tekijänoikeuksien haltijat pääsisivät varmistumaan siitä, että kukaan ei voi koskaan - ohjelmallisesti taikka laitteita rakentamalla - ohittaa lisenssirajoituksia.

Ei liene tarpeen korostaa miten absurdista ajatuksesta on kyse, kun Yhdysvalloissa aivan kirkkain silmin ehdotetaan, että jok

Mutta ei liene myöskään tarpeen maalailla enempää kauhukuvia maailmasta, jossa tällainen laki oikeasti hyväksytään. Kaikki muutkin vastaavat Yhdysvaltojen kansalaisoikeudelliset farssit ovat aina pienellä viiveellä levinneet myös Eurooppaan.

Kirjoittaja työskentelee kehityspäällikkönä SWelcom Oy:ssä.